5/25/2016

Esittelyssä luksuskosmettiikkaa - Dior

 Yleensähän mulla on tapana tehdä kaikenlaisia kosmetiikkaesittelyitä valtavina ryppäinä - uusia mielenkiintoisia tuotteita kun on niin ihana testailla ja niimpä uutukaisia aina vain jotenkin pääsee kertymään. Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä pienemmän esittelyn loistavasta parivaljakosta, vaikka iso kasa muutakin kosmetiikkaa odottaa pääsyä blogiin, mutta myöhemmin sitten. Vai mitä mieltä te edes olette tälläisistä meikki- ja hiustuotepostauksista? Tykkäättekö te näistä yhtä paljon kuin minä?
Sitten niihin kahteen tämän päiväiseen tuotteeseen. Näitä kahta oman kategoriansa huippua yhdistää merkki, Dior. Tutustuin kyseisen brändin kosmetiikkaan viime kesänä, kun lukuisia suositteluita luettuani hankin heidän huulipunansa, joka muuten oli yksi vuoden parhaita kosmetiikkahankintoja. Dior on ollut mulle aiemmin tuttu ihanista hajuvesistään ja olin pohtinut huomaako eron luksuskosmetiikan ja markettivastaavan välillä, kuten marketin ja kampaamon hiustuotteissa vai jääkö suurimmaksi eroksi vain hinta. Vastaus on, kyllä huomaa.
Tämä Dior Addict huulipuna on edelleen sama, jonka hankin viime kesänä. Tuote on siis todella riittoisa, vaikka se on ollut käytetyin arkipunani pian vuoden päivät. Värin kanssa pohdin kauan, sillä en ollut varma halusinko näkyvämmän pinkin, vai mahdollisimman luonnollisen tuloksen. Valitsin jälkimmäisen mikä onkin ollut viisasta, sillä tämä hennon vaaleanpunainen sävy sopii asuun kuin asuun. Punassa on myös ihana kevyt, mutta ylellinen kiilto, muttei lainkaan tahmaavaa fiilistä. Ja tuo hylsyn ulkonäkö - voiko huulipuna oikeastaan olla enää kauniimman näköinen? Ahkeran käytön johdosta tämä alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään, niimpä haaveissa on uusi kappale samaa sävyä, sekä kenties talvikautta ajatellen jokin vieläkin nudempi yksilö.

Suurimmat erot marketin vastaavaan:
Tuntu huulilla - pitkänkin päivän jälkeen huulet tuntuvat raikkailta, eikä punaa oikeastaan tunne huulilla
Kosteuttavuus - ainut tuntu joka tästä huulille tulee on nimenomaan kosteutus, mutta mitään tahmaamista ei ole havaittavissa. Tämän kanssa kuivahuulinenkaan ei talvellakaan tarvitse huulivoiteita 
Pysyvyys - ei keräänny huulien sisäpinnoille rumasti ja näyttää kevyen koostumuksensa vuoksi hyvältä korjailematta myös syömisen ja juomisen jälkeen 
Tuoksu - kun on kerran tuoksuttanut Diorin kosmetiikkaa, ei haluiaisi muuta käyttääkään, ihanan ylellinen, kevyt mutta naisellinen tuoksu
Kaunis ulkonäkö - olenko hullu, kun mun tekisi mieli säilyttää tämän hylsy tuotteen loputtua?
Diorin Diorskin Forever meikkivoide puolestaan on mun uudempi tuttavuus. Sain tästä Trendin välissä näytteen, joka teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Tiedättehän, kun paljon ilmaisnäytteitä testaavana tuntuu joskus, ettei hetkahta enää mistään? Tämä meikkivoide oli kuitenkin poikkeus. Se jäi moniksi kuukausiksi kaivertamaan mun mieltä, kunnes oli pakko suunnata ostoksille. Sain Jyväskylän Kicksissä ihanan ammattimaista palvelua, kun myyjä avusti mua valitsemaan sopivan sävyn ja kertoi muutenkin paljon myös muusta Diorin kosmetiikasta. Vaikka meikkivoide on arvokas, en ole katunut sen ostoa päivääkään. On ihanaa, kun aamulla meikatessa voi vielä kuukauden päästä kihistä innosta, kun saa sutia tätä kasvoilleen. Tämä Diorskin Forever on meikkivoide peittävämmästä päästä, sillä halusin tuotteen, joka riittää mulle meikiksi yksinään - ja sellaisen myös sain. Tämä häivyttää ihohuokosia, tasoittaa ihon sävyä ja vähentää kiiltoa. Yksittäisellä kerroksella saa heleän ja luonnollisen lopputuloksen ja mikäli kasvoilta löytyy jotakin suurempaa peittoa tarvitsevaa (esim. tummat silmänaluset), voi tuotetta kerrostaa paakkuuntumatta. Tämä myös pysyy täydellisesti paikoillaan kestäen myös työpäivän jälkeiset hikitreenit. Ja kaltaiselleni puuteria inhoavalle tämä sopii mattaisuutensa vuoksi myös pelkilteen. Olen varma, että tätä hankin toisen tuubin heti ensimmäisen loputtua - paluuta markettimeikkivoiteisiin ei ole.

Suurimmat erot marketin vastaavaan:
Yhdistetyt ominaisuudet - markettikosmetiikassa olen tottunut siihen, että mikäli haluan peittävän meikkivoiteen, on valitettavasti unohdettava heleys. Tämän Diorin oman kohdalla sain molemmat! Vaikka meikistä tulee peittävä, on look myös samaan aikaan heleä ja iho uskomattomalla tavalla meikittömän näköinen
Pysyvyys
Riittoisuus - yksi pieni pumppaus riittää hyvin koko kasvoille
Tuoksu - tässäkin on aivan ihana, hento, mutta Diormainen tuoksu
Ylellinen ulkonäkö - kauniisti kirjailtu pumpullinen lasipullo on niin kaunis, että sitä voisi pitää koristeena kylpyhuoneessa
Tällä hetkellä huulipuna ja etenkin meikkivoide ovat kulmatuotteiden ohella meikkini kulmakivet, sillä ripsipidennyksien vuoksi look on muuten hyvin yksinkertainen. Sen vuoksi koen järkeväksi panostaa juuri näihin tuotteisiin. Etenkin meikkivoide, joka kuitenkin on aivan ihon pinnalla pisimpinä päivinä yli kellonympäryksen, on tuote jonka haluan olevan - voisiko sanoa niin hyvä kuin rahalla saa. Loppupeleissä näissä luksustuotteissa huomaa myös saman, kuin kampaamon hiustuotteissa - kalliimpi on riittoisampi ja voi lopulta tulla sen vuoksi jopa halvemmaksikin.
Löytyykö teiltä jotakin "luksuskosmetiikkaa"?

5/19/2016

Blogini tarina

Ihana Linda haastoi mut kertomaan blogini tarinan. Yleensä oon tosi huono toteuttamaan mitään haasteita, mutta Lindan tekstiä oli niin mieleenkiintoista lukea, että innostuin ajatuksesta. Mun blogihan on perustettu (apua) vuonna 2009, eli olen blogannut 8 vuotta. Blogin ensimmäiset postaukset, oikeastaan ensimmäiset parin vuoden tekstit aiheuttaa mussa nolostusta ja myötähäpeää itseäni kohtaan, mutta en halua poistaa niitä, vaikka mieli on välillä tehnyt. Olen muuttunut paljon näiden vuosien aikana, mutten halua esittää mitään muuta kuin olen ja siksi myös nolo menneisyyteni saa näkyä hahah! Joten jos kiinnostaa, voi sivupalkista tehdä aikamatkan menneelle vuosikymmenelle. Aion nyt käydä blogini tarinan läpi todella suurpiirteittäin, jottei postaus veny aivan mahdottomiin mittoihin.
Nykyään kategorisoin blogin mielessäni eniten kauneus ja terveys-teemaiseksi. Tykkään tehdä tuote-esittelyitä, esitellä uusia ostoksia, postata kaikesta treenaamiseen ja hyvivointiin liittyvästä, sekä välillä asuja ja ihan kuulumisiakin. Nykyään mulla on vahva visio siitä, millainen haluan blogin olevan, mikä tänne sopii ja mikä ei. Menneisyys ei kuitenkaan ole ihan yhtä selkeä.
Blogin ensimmäiset vuodet 2009 ja 2010 olivat täynnä pitkiä kirjoituksia vähillä kuvilla. Aluksi postasin paljon ns. mielipidekirjoituksia, joiden kuvituksena toimi yläpuolella näkyvän kaltaisia Paintilla piirrettyjä koirakuvia. Alunperin perustinkin blogin lähinnä kyltymättömän kirjoitusintoni vuoksi, mutta pikkuhiljaa aloin ottaa vaikutteita seuraamistani blogeista, eli lisäillä joukkoon asukuvia ja esim. yksi vakkariaiheista oli mun kännykän koristeluiden päivitys! Tuohon aikaan meno oli ihanan epäammattimaista - asukuvat oli ihan ok ottaa peilin kautta ja taustalla sai näkyä vaikka oma huone kaaoksen vallassa. Kun mä aloitin bloggaamisen, valtaosa ihmisistä ei vielä tiennyt mikä blogi on, eikä todellakaan olisi tullut mieleenkään kutsua itseä "bloggaajaksi". Tuolloin ihmiset bloggasivat siksi, että se oli hauskaa - mitään yhteistyökuvioita tai muita ei vielä juuri 2000-luvun blogeissa näkynyt, joten kaikki oli ns. rakkaudesta lajiin.  Jälkeen päin olen välillä miettinyt, kuinka paljon enemmän olisin saattanu blogista hyötyä, jos olisin tuolloin "tyrkyttänyt" sitä joka paikassa, koska blogit olivat vielä tuolloin harvinaisuus. Sellainen ei kuitenkaan ole koskaan ollut mun tyylistä.
2011 vuonna bloggailin vähän silloin kun kerkesin, esim. kesältä tuli tosi vähän postauksia. Mun tyyli alkoi pikkuhiljaa hiusten värin mukana muuttua naisellisemmaksi ja enemmän mainstreamiksi, joten blogissakin näkyi yhä enemmän asujuttuja ja mm. ostosten esittelyä. Hauska ajatella, että tuolloin ihan perus laukun esittelykuva oli tuolloinen huonossa valossa kädessä napattu otos. Tein myös paljon postauksia mun kynsistä jotka oli näköjään aika hervottomissa mitoissa välillä.
2012 vuoden postauksia selatessa en voi muuta kuin pysähtyä miettimään, miten erilainen mun elämä tällä hetkellä on. Tuolloin elettiin lukion viimeistä kevättä, oli abiristeilyt, kirjoitukset yo-juhlat ja kesällä mm. kahdet festarit. Syksyllä odotti välivuosi ja elämä oli villiä. Postailin tuolloin melko tiiviiseen tahtiin, kirppariostoksia, ihan arkisia juttuja ja kaikista eniten .. alkoholiin liittyviä tapahtumia. Tästä sain usein myös haukkuja niin blogissa kuin netin keskustelupalstoilla, mutta kuten nykyäänkin, myös tuolloin mä kirjoitin just sellasta blogia, kun itse halusin. Tuolloin mulla oli tapana ottaa paljon kuvia kameran ns. yöasetuksella, joka teki kuvista tuollaisia "vauhdikkaan" näköisiä. 
2013 blogissa näkyi selvästi käänne nykyiseen päin. Muutin omaan kotiin ja aloitin opiskelun kampaajaksi. Kuvaussessioita oli ihanan helppo järjestää omassa yksiössä ja pikkuhiljaa aloin panostaa kuviin vähän enemmän. Toki edelleen tuli otettua asukuvia asunnon peiliovikaappien kautta, mutta toisaalta oli aika ihanaa, kun kerkesi esim. aamulla ennen kouluun lähtöä napata päivän asukuvat ja postata ne blogiin. Tein myös ensimmäisiä hiustutoriaaleja, sekä aloin esitellä käyttämääni kosmetiikkaa. Pikkuhiljaa blogista jäi pois tietynlainen päiväkirjamaisuus ja postailin enemmän selkeistä aiheista, kuten juuri hiukset ja kosmetiikka. Tuolloin tuli otettua aika paljon kuvia kännykällä, sillä mun ja kameran yhteistyö ei sujunut tuolloin kovin hyvin, ennen kuin hankin uuden objektiivin. 2013 vuonna mut kutsuttiin myös ekaa kertaa Indiedaysin blogitapahtumaan ja bloggaaminen alkoi selvästi olla asia, josta yhä useampi oli tietoinen.

Viimeiset vuodet blogi on pysynyt mielestäni teemoiltaan yhtenäisenä ja selkeänä. Jos haluaisin tästä täysin katu-uskottavan, poistaisin luultavasti kaikki postaukset ennen vuotta 2013, mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, aiemmissa vuosissa on niin suuri osa mun menneisyyttä, että haluan kaiken häpeän varjolla vaalia niitä. Koska oon blogannut ihan tajuttoman kauan, tästä on todellakin tullut mulle rakas harrastus ja iso osa elämää. Mun blogi on pysynyt vuodesta toiseen lukijamäärältään pienenä ja tiedän, että blogi on monessa mielessä tosi "nähty" ja "kulunut". Onpa mulle päin naamaa sanottukin, kuinka "ei ikinä jaksaisi blogata noin kauaa noin pienellä lukijamäärällä". Mä oon kuitenkin kiitollinen jokaisesta lukijasta, jota mun höpötykset kiinnostaa, eli super iso kiitos vain te ihanat Jotenkin näin monen vuoden jälkeen en silti osaisi varmaan lopettaa tätä, vaikka lukijoita olisi pyöreä 0!

Kiitos vielä Lindalle huippuhaasteesta! Seuraavaksi tätä toteuttamaan haastan upeat naiset Annin, Ennin, Jennan ja Sagan - teilläkin on kaikilla jo pitkät blogiurat takana ja olisi hauska lukea teidän omia mietteitä blogienne menneisyydestä.

"Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen) Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi"

5/12/2016

Happiness is a new pair of Nikes


Urheilu-teemaisilla postauksilla jatketaan! Nimittäin oon nyt parin viikon ajan ehtinyt testailla yhtä mun synttärilahjoista - uusia lenkkareita ja halusin tulla hehkuttamaan näitä teillekin. Kyseessä on siis Nike Free Run mallin kengät, jotka osoittautui pitkän urheiluliikkeessä käydyn pohdinnan jälkeen nappivalinnaksi. Mulla oli ennestään jo hieman elämää nähneet, mutta vielä ihan asiansa ajavat Niket todella tukevilla vaimennuksilla, eli suoraan juoksuun suunnattu malli. Niimpä halusin nyt kaveriksi hieman kevyemmän parin, joka tulisi pääasiassa koiralenkeille ja muuhun reippaaseen kävelyyn, mutta jonka tulisi sopia myös juoksuun, sillä tiedättehän, joskus fiilis vie mukanaan ja kävelylenkistä tuleekin vauhdikkaampi? Ja Niken treenikamoihin hurahtaneena merkki oli myös ennestään valittu. Nämä Free Runit tuntuivat heti alussa kuin unelmalta jalassa - niin kevyet, aivan kuin kävelisi paljain jaloin. Olen kerennyt nyt testailla näitä kuitenkin myös pidemmillä 15km lenkeillä, eivätkä jalat ole kipeytyneet lainkaan, vaikka epäilin riittääkö näin "heppoisissa" kengissä tuki. Voin siis enemmän kuin suositella näitä kaikille, jotka kaipaavat höyhenen keveitä askelia kevyemmille lenkeille Värin suhteen olin kahden vaiheilla, sillä rakastan kirkkaita värejä treenikengissä, sekä tietenkin valkoista. Lopulta päätin kuitenkin valita käytännöllisimmän, eli mustan.
Hauskaa on muuten se, että nykyään lenkkareiden olessa trendikenkiä on näitä uutukaisia tullut käytettyä lenkkipolkujen lisäksi lähes kaikkialla muuallakin. Kuka olisi muutama vuosi sitten uskonut, että klassinen trenssi saa parikseen Niket? 
Millainen suhde teillä on lenkkareihin?

5/10/2016

5 vinkkiä kuinka saada näkyvät vatsalihakset

Aletaan lähestyä (ainakin säiden puolesta) hyvää vauhtia kesää ja bikinikautta  Tämä on varmasti aikaa, jolloin itse kukin tutkailee itseään peilistä - kuinka kuluneen talven treenit on purreet? Multa kysellään eniten hyvinvointiin liittyvistä jutuista vatsasta ja se on ihan ymmärrettävää. Kuinka mun vatsalihakset voi erottua, vaikka rasvaprosentti on varmaan ainakin 50?  Allaolevan kollaasin isoin kuva on tältä aamulta, täyttävän aamupuuron jälkeen, ennen päivän treeniä. Kaksi pienempää on viime kuun kuluneilta viikoilta. Mun vatsassa erottuu lihakset nykyään oikeastaan lähes aina. Vatsan seutu oli myös ensimmäinen, josta aikanaan elämäntapamuutoksen tehtyäni näkyi tulokset ensimmäisenä. Myönnän, että se on myös itselleni päivittäisen tarkkailun kohde.
Kaivelin arkistoja ja tein allaolevan itseäni hieman kammottavan, mutta hyvin havainnollistavan kollaasin. Ensimmäinen (luiseva) kuva on kesältä 2014 ja toinen kuva viime kesältä 2015. Kroppa on kokonaisuutena kuin yö ja päivä, mutta vatsanseudulla look on rusketusta lukuunottamatta aika sama. Tunnen löytäneeni jonkin kultaisen keskitien, jota noudattamalla masu näyttää aikalailla samalta vuodesta, vuodenajasta ja viikoista toiseen. Parantaahan aina tietenkin voi, mutta itse olen tämän hetkiseen ihan tyytyväinen. Tänään lenkillä mietiskelin tälläistä postausta, jossa jakaisin muutamia vinkkejä keskivartalon suhteen. Nämä eivät todellakaan ole sellaisia, joilla mistä tahansa kuosista kerkeää kuntoon tulevaksi kesäksi, vaan enemmänkin tapoja, jotka olen vuosien saatossa nyt todennut hyviksi. En muutenkaan ole mikään "kesäksi kuntoon"-kampanjoinnin puolesta puhuja, sillä kannatan nimenomaan pysyvästi terveellistä elämäntapaa. Mutta jokainen tyylillään. Tässä kuitenkin mun 5 vinkkiä vatsalihaksiin 
1.Treenaa kokonaisvaltaisesti Vatsalihakset ovat osa kropan tukilihaksistoa ja vaikka ihana polttelu vatsarutistuksia tehdessä tuntuukin tehokkaalta, kaikista tärkeintä on silti kokonaisvaltainen harjoittelu. Vaikka vatsanseutu olisikin se, jonka omasta mielestä kaipaa kehitystä eniten, ei kannata unohtaa muun kropan treenejä, sillä keho on kokonaisuus. Kannattaa myös haastaa kroppaa monipuolisesti, sillä kuten sanottua, vatsalihakset kuuluvat tukilihaksistoon, joka kehittyy erilailla tasapainoa vaativissa liikkeissä, ketteryysharjoittelussa ja keskittymiskykyä koettelevissa yksittäisen lihasryhmän harjoituksissa.

2.Keskity kunnolla Kun sitten treenataan tietoisesti vatsalihaksia, eli tehdään niitä rutistuksia yms. tulee täysillä keskittyä treenattavaan lihakseen. Monia vatsalihasliikkeitä voi huomaamattaan tehdä hieman huijaten käyttämällä esim. lonkkia tai heijausliikettä liikaa apuna. Niimpä on todella tärkeää keskittyä jokaista liikettä tehdessä siihen, että tuntuma pysyy vatsoissa. Laatu korvaa määrän, eli kannattaa ennemmin tehdä huolellisesti pienempi määrä tehokkaita liikkeitä, kuin 100 vatsaa sinne päin.

3.Suosi oman kehon painoa ja staattisia pitoja Mä en ole vuosiin käyttänyt salilla mitään "vatsalihaslaitteita" joihin lastataan painoja, sillä niissä tulee helposti tehtyä työtä juuri muilla kuin vatsalihaksilla. Koen itse kaikista parhaiksi keskivartalon liikkeiksi oman kehon painolla tehtävät harjoitteet, kaikkien kuninkaana lankku-pidon. Joitakin rutistuksia teen joskus esim. levypaino lisäpainona.
4.Kiinnitä huomiota ruokavalioon ja vedenjuontiin On sanottu, että vatsalihakset tehdään keittiössä. Osittain tämä tosiaankin pitään paikkaansa, etenkin herkkävatsaisten kohdalla. Tiedostan, että mun vatsalle gluteenittomuus sopii hyvin ja vaikka hetkeen en olekaan ollut asian suhteen todellakaan tarkka, pyrin arjessa välttelemään vaaleita viljoja ja valitsemaan mahdollisiman usein gluteenittoman vaihtoehdon. Kannattaa suosia hyvänlaatuisia hiilihydraatteja ja rasvoja. Runsas veden juominen on aineenvaihdunnan kannalta todella tärkeää ja vatsan seudulle kertyy ainakin itsellä heti turvotusta, jos en jostain syystä ole pystynyt juomaan vakkari 4-5 litran päivittäistä vesiannosta. Superfoodeista suosittelen erilaisia siemeniä (mm. chiasiemenet), jotka niin ikään tukevat vatsan toimintaa ja myös puhdistavia superleviä, joista voi lukea mm. täältä. Kaikenkaikkian ruokailun suhteen kannustan kuuntelemaan omaan kroppaa. Herkkävatsaisena huomaan heti, jos olen syönyt jotakin sopimatonta ja niimpä kivuton vatsa on se mihin ennen kaikkea valinnoillani pyrin. Kivuton vatsa myös näyttää hyvältä - ei turvotusta.

5.Rakasta kehoasi  Tie litteään keskivartaloon ei ole helppo. Ja vaikeinta varmasti monelle on saavutettujen tulosten ylläpitäminen. Vaikka mun kroppa on viimeisten vuosien aikana kokenut muutoksen äärimmäisestä hoikkuudesta lihaksikkaampaan (ja rasvaisempaan) olen silti ollut pääasiassa tyytyväinen. Jokaisella tietenkin on päiviä, jolloin oma kroppa harmittaa, mutta jatkuva stressaaminen usein vie asioita vain pahempaan suuntaan - stressitilassa keho ei toimi kunnolla ja aineenvaihdunta jumittuu jne. Muutoksista, kevään sairasteluista ja kiireisestä arjesta huolimatta koen pystyväni pysymään kultaisella keskitiellä juuri omaa kehoa kuuntelemalla. Jos on kiireinen viikko tiedossa, en todellakaan halua kaiken keskelle vielä turvonnutta ja kipeää vatsaa - tämän vuoksi itsellä tulee jo selkärangasta tietyt valinnat esim. ruokavalion suhteen. Kun omaa kroppaa rakastaa ja haluaa sen aidosti voivan hyvin, näyttävät tulokset ulospäinkin yleensä paremmilta.

5/05/2016

April through my phone

Tänään oon saanut nautiskella ihanan aurinkoisesta vapaapäivästä, johon onkin sisältynyt mm. treeni ulkoilmassa Toukokuun ensimmäiset päivät ovat olleet vilskettä täynnä, uuden työsopimuksen kirjoittaminen, ensimmäinen vierailu uuden kodin työmaalla ja tietenkin työt. Niimpä ehätän vasta tänään tämän perinteisen viime kuu kuvina-postauksen kimppuun!
①Huhtikuussakin haettiin herkulliset sushiateriat Seinäjoen keskustassa sijaitsevasta sushimestasta. Niin taivaallista ②Mun look parhaiden partureiden paljubileissä ③Ja tässä parhaat parturit kyseisissä juhlissa ④Sanat ei riitä kuvailemaan kuinka onnellinen olen siitä, että minä ja tämä karvarousku ollaan pian samassa kaupungissa
①Tän hetken lempparismoothie: avokado, vadelmia, mehukeittoa ja raakakaakaojauhetta - ihan kuin sorbettia! ②Joogahulluus on saanut uusia ulottuvuuksia täydellisen värisen treenimaton johdosta ③Otan valehtelematta joka kerta tälläisen samantyylisen selfien heti ripsihuollon jälkeen hahah ④Täydellinen iltapala: lempiteetä ja banskupannareita
①Treeni-into on kyllä ollut taas huipussaan, kun migreenikohtaukset on saatu (toivottavasti pitkäksi aikaa) selätettyä ②Valmistin ensimmäistä kertaa itse perinteistä hummusta, jota täytyy kyllä tehdä uudelleen. Herkullinen tahna sopii lisukkeeksi vaikka mihin! ③Synttäri-illallisella rakkaan kanssa. Meillä oli suuret suunnitelmat mennä syömään johonkin muuhun, kuin ketjuravintolaan. Seinäjoella valinnanvara ei kuitenkaan ole päätä huimaava ja nälkä johdatti tuttuun ja turvalliseen ④Yksi synttärilahjoistani: uudet Niket - näillä ei vain voi mennä pieleen
①Shoppailulook vapaapäivältä, jolloin suuntasin juuri hakemaan uusia lenkkareita. Olemus ei ollut yhtä hehkeä käveltyäni keskustaan ja takaisin kaatosateessa. ②Banskupannareita on tullut viime aikoina tehtyä usein, mutta mikäs siinä, kun samalla voi saada sekä herkullisen, että terveellisen välipalan ③Word ④Maailman rakkain vappuhulinoissa

Toivottavasti teidän toukokuu on alkanut mukavissa merkeissä!

4/28/2016

Chlorella ja spirulina - helpotusta vappukrapulaan

Vaikka superfoodit perinteisesti liitetään terveellisiin elämäntapoihin on myönnettävä, että tähän kaksikkoon tutustuin vähemmän terveellistä kautta. Vuosia sitten etsittiin nimittäin ystäväni kanssa hänen opiskelijabilemaratoniaan varten mystistä ihmejauhetta, jonka avulla kuuleman mukaan saattoi välttää krapulan. Tuolloin ajatus kuulosti lähinnä hömpältä, mutta ystäväni tekemien testien perusteella jutussa olikin perää. Kun nämä tuotteet myöhemmin tulivat superfoodien yleistyttyä ihan Cittarin hyllyllä, päätin kokeilla - ihan terveysmielessä tietenkin. Chlorella ja spirulina ovat kummatkin vuosisatoja vanhoja maapallon asukkeja - leviä. Molempiin on liitettävissä pitkä lista erilaisia positiivisia terveysvaikutuksia ja ei vähäisimpänä krapulan ehkäisy. Mikä olisikaan täydellisempi superfood? Arjessa energisoiva ja juhlien jälkeisen olotilan pelastaja.
Ensimmäisenä osaksi mun kuiva-aine kaappia liittyi spirulina jauhemuodossa. Ajattelin tämän sopivan arjessa osaksi smoothieita yms. Todellisuus oli kuitenkin toinen. Tämä on maultaan kauniisti sanottuna aivan kamalaa - todellakin juuri niin levän makuista kuin vain voi kuvitella. Ja vaikka hedelmäiseen smoothieen laittaisi tätä vain pienen lusikan kärjellisen, puskee maku silti läpi. Olen kuullut sitruunan maun peittävän spiruliinan aromia alleen, mutta en ole innostunut kokeilemaan. Spirulinan terveysvaikutukset kuitenkin ovat huimat: "Spirulinalevä sisältää runsaasti proteiinia sekä vitamiineja, joista erityisesti B-vitamiinia ja beetakaroteenia sekä kivennäisaineita, kuten fosforia, magnesiumia rautaa, kaliumia, sinkkiä ja mangaania." Lisää speksejä voi lukea vaikkapa täältä. Nolottaa myöntää, että omalta osaltani tämän käyttö on jäänyt juuri vain juhlatilaisuuksiin - ei tätä selvinpäin saa alas.
Edellisestä viisastuneena hankin chlorellan tablettimuodossa ja tätä onkin nyt menossa jo toinen kokonainen purkki. Tableteissa piilee sama etova levän maku, mutta nopeasti nielaistuna menevät alas hyvin.  Myös chlorellan terveysvaikutukset ovat huimia: "Syötynä CGF (Chlorella Growth Factor) edesauttaa huomattavasti tervettä solujen uusiutumista sekä lisää vatsassamme elävien hyödyllisten bakteerien määrää. Chlorella on Spirulinan kaltainen ravintoainepankki joka ravitsee ja puhdistaa kehoa." Lisää voi lukea vaikka täältä. Chlorellan kohdalla olen itsekin päässyt havaitsemaan terveysvaikutuksen, sillä tätä olen pystynyt käyttämään säännöllisesti. Tapaan tehdä leväkuureja, jolloin syön esim. 3vkoa tabletteja päivittäin ja eron olossa kyllä huomaa. Sattumaa tai ei, tuntuu, että kuurin aikana kasvoille ilmestyy tavallista enemmän näppyjä, kuin ihokin puhdistuisi syvyyksiä myöten.
Mitkä näiden kahden erot sitten ovat? Kumpi valita käyttöön? Chlorella on suolaisen- ja spirulina makeanveden levä. Sanotaan, että chlorella puhdistaa ja spirulina piristää, joten itse ottaisin käyttöön kummatkin - tablettimuodossa tosin. Itsekin aion hankkia seuraavaksi myös spirulinaa tabletteina. 
Ja sitten se krapulan ehkäisy.. Voin omakohtaisestakin kokemuksesta sanoa, että toimii. Munhan tulee nykyään käytettyä alkoholia keskimäärin pari kertaa vuodessa, joten toleranssin pienentyessä myös seuraavan päivän olotila pelottaa joka kerta. Itse olen kuitenkin välttynyt kaikelta (paitsi väsymykseltä) seuraavilla toimilla: Hyvissä ajoin ennen juhlimaan lähtöä useampi chlorella-tabletti, joka puhdistaa alati kehoa myrkyistä (eli alkoholista) koko illan ajan. Yöllä kotiin tullessa vielä teelusikallinen spirulinaa isoon vesilasilliseen ja tämä levä puhdistaa vielä lisää sekä etenkin virkistää kehoa ja seuraavan päivän fiilistä. Joten nyt ei kun levät eväinä vapun viettoon!

Onko teillä kokemuksia näistä superlevistä? Entä millaisia vappusuunnitelmia teillä on?

4/26/2016

Miten kasvattaa hiuksia?

Hiukset ovat naisen kruunu. Kampaajan ammatinkin puolesta lienee sanomattakin selvää, että hiukset on mulle todella tärkeä osa itseäni ja omaa persoonaani. Vaikka mulla on ollut aikojen saatossa voisiko sanoa kaikki mahdolliset hiusmallit aina irokeesistä lähtien on nykyään pitkä tukka ehdottomasti se mun juttu. Olenkin viime aikoina jopa nähnyt painajaisia, jossa mulle on leikattu polkkatukka hahah!
Omasta mielestäni mun tukka ei ole vieläkään erityisen pitkä, mutta näissä asioissa tuppaa tulemaan helposti todella sokeaksi ja vanhoja kuvia vertaamalla hoksaa, että onhan se kasvanut parin vuoden takaisesta todella paljon. Ennen kampaajakoulua olin tehnyt päätöksen kasvattaa hiuksia joskus lukiossa, kun hiukset ylettyi hätäisesti ponnarille. Mun kasvatusprojekti oli kirjaimellisesti pelkkää kasvatusta ja latvoja leikattiin ekan kerran monien vuosien jälkeen viime keväänä. Viimeksi hiuksia on leikattu elokuussa, jolloin halusin niistä linjaltaan tuollaiset todella v-malliset, jotta laittaminen on helpompaa. Tukkaan on tehty vuoden sisällä kahdet vaaleat raidat, muita värikäsittelyitä ei ole, eli suurin osa hiuksesta on mun luonnollista väriä. Edellisistä raidoista alkaa olla nyt puoli vuotta, eikä selvää tyvikasvua näy lainkaan. Värinä kuvailisin mun hiuksia natural blondeiksi, on ihanaa olla luonnostaan todella vaaleatukkainen
Olen tällä hetkellä omiin hiuksiini todella tyytyväinen, niin värin kuin pituuden puolesta. Tavoitteena ei enää varsinaisesti ole kasvattaa, mutta ei se myöskään haittaa. Miten sitten tähän mittaan on päästy? 

Hiusten käsittely: Hius ei vastoin yleisiä harhaluuloja kärsi lämpökäsittelyistä juurikaan, joten hiuksia kasvattaessa ei ole pakko asettaa fööniä ja muotoilurautoja ehdottomaan pannaan. Mä itse lopetin hiusten föönaamisen viime kesänä, jota aiemmin olin kuivannut ne jokaisen pesun jälkeen. Syynä tähän ei ollut se, että föönaus tekisi tukalle pahaa, vaan yksinkertaisesti mukavuudenhalu ja laiskuus, sillä näin pitkän ja paksun tukan kuivaamiseen menee ikä ja terveys. Miksi jotkut sitten kokevat föönaamisen ja kihartamisen/suoristamisen vahingoittavan hiuksia? Syy piilee lämmön sijasta mekaanisessa rasituksessa. Föönatessa märkiä hiuksia helposti kiskoo kovakouraisesti harjalla ja huono muotoilurauta saattaa repiä hiuksia. Niimpä hiusten käsittelyyn kannattaa kiinnittää huomiota ja toimia mahdollisimman hellävaraisesti - jos harjatessa joutuu irvistelemään, ei kyseessä ole hiusystävällinen käsittely. Harjaan ja muihin "hiustarvikkeisiin" kannattaa kiinnittää huomiota. Itse olen omalla sekä pitkätukkaisten asiakkaiden kohdalla todennut Tangle Teezerin ja erilaiset luonnonharjaksiset harjat parhaiksi. Invisibobblet ovat pitkistä hiuksista haaveilevien ystäviä, sillä näiden ponnareiden avulla paine jakautuu hiuksia ponihännälle sitoessa yhden kapean kohdan sijasta kierteiden avulla laajemmalle alueelle ja näin ollen vältytyään hiusten katkeilusta niiden ollessa kiinni.

Pesu ja pesutuotteet: Mitä harvemmin peset, sen parempi. Hiukset ovat märkinä haavoittuvaisia. Märkä, etenkin värikäsitelty hius venyy ja katkeaa kuivaa hiusta helpommin. Lisäksi hiusten harjaaminen märkänä on yleensä kovakouraista repimistä. Mä pesen hiukset 2-3 kertaa viikossa, vaikka urheilen paljon. Pesutuotteissa mun käyttämä tuotekirjo työsuhde-etujen vuoksi laaja ja tällä hetkellä on avattuna ainakin 20 purkkia pelkästään erilaisia pesutuotteita. Tämän hetken lemppareita näkyy kuvissa ja kaikki ovat hyviä esimerkkejä pitkästä tukasta haaveileville. Redkenin litraiset Smooth lock-sarjan shampoo ja hoitoaine ovat paitsi ihanan tuoksuiset, myös todella silottavat, mikä helpottaa hiusten käsittelyä. Lanzan Keratin Healing Oil Shampoo on nimensä mukaan useita öljyjä sisältävä tuote, joka vahvistaa ja syvähoitaa hiusta. Moroccanoilin Hydration Shampoota tuskin edes tarvitsee hehkuttaa - aivan ihana kosteuttava shampoo. Lorealin Liss Unlimited-hiusnaamio on niin ikään silottava ja syväkosteuttava, kuten myös Color Maskin Pearl-naamio, joka myös huolehtii hiusten sävystä. Kaiken kaikkiaan mun neuvo on käyttää ennen kaikkea kosteuttavia pesutuotteita, koska lisäkosteutta tarvitsee lähes poikkeuksetta kaikki hiukset. Omasta hiuslaadusta riippuen kaikki silottavat tuotteet ovat myös hyviä, juuri siksi, että ne helpottavat hiusten selvittelyä ja käsittelyä, joten minimoidaan hiusten katkeilun riski. Suosittelen ennemmin tekemään vaikka tuplapesun jollakin tälläisellä kosteuttavammalla shampoolla, kuin valitsemaan suoraan todella pesevän shampoon, sillä usein pesutehon lisääntyessä hoitavat aineet jäävät vähemmälle.
Muotoilutuotteet: Lähes mun kaikki muotoilutuotteet ovat silottavia, kiillottavia ja selvittäviä, eli erilaisia öljyjä, seerumeita ja kiiltosuihkeita. Paul Mitchellin smoothing-sarjan Super Skinny seerumi on loistava tuote föönauksen alle, se nimittäin selvittämisen ja kosteuttamisen lisäksi lyhentää hiusten kuivumisaikaa. Käytän tätä ilman föönaustakin, sillä tuote tekee latvoista ihanan pehmeät. Redkenin Diamond Oil-hiusöljy on ylellisessä pipettipullossa ja omaa maininnan 0% silikoneja, mikä on todella harvinaista, kun on kyse hiusöljystä. Tästä johtuen tämä ei niinkään selvitä hiuksia, mutta kosteuttaa ja kiillottaa senkin edestä. Usein saatan lisätä tämän päälle vielä jotakin toista seerumia. Tigin Bed Headin Glaze Haze on taas yksi tuotteista, jonka olen haalinut itselleni vain tuoksun vuoksi, mutta tämäkin on ihan hyvä silottava seerumi. Balmainin Silk perfume-kiiltosuihke puolestaan on yksi parhaista kiiltosuihkeista, joka myös siloittaa latvat pesupäivien välissä ihanan silkkisiksi. Näitä kaikkia öljyjä ja seerumeita laitan hiuksiin pääasiassa pesun jälkeen, pyyhekuivaan tukkaan ja ehkä vielä hieman latvoihin kuivanakin. Nämä siis ovat ne apulaiset, jotka pitävät latvan hyväkuntoisena ja kiiltävänä kasvatusprojektin aikana.
Näitä kahta tuotetta käytän pesupäivien välissä ja hiusten tuuheutuksessa. Tupeeraaminen kuuluu myöskin aiemmin mainitsemaani mekaaniseen rasitukseen, eli altistaa hiusta katkeilulle. Niimpä sitä kannattaa välttää tai ainakin vähentää. Hyvänä apuna tyven tuuheutuksessa toimivat erilaiset rakennetta tuovat tuotteet kuten suolasuihke tai tämä Tigin Bed Headin Sugar Shock-sokerisuihke. Tämä tuoksuu aivan ihanalta sokerilta ja tätä suihkuttelen usein tyvelle heti pesun jälkeen ja hiusten kuivuessa se tuo kivasti volyymia. Lisäksi suihkaisen tätä usein pesupäivien väleissä iltaisin vielä lisää tyvialueelle, jotta hiukset kohoavat päästä vielä seuraavanakin päivänä. Balmainin kuivashampoo on hyvä esimerkki mainiosta kuivashampoosta - sopivasti freesaava ja tuuheuttava samaan aikaan. Kuivashampoo varmistaa puhtaannäköisen lookin myös urheilupäivien jälkeen ja tuo tyvelle todella hyvin nostetta, jolloin tupeerausta ei tarvita.
Yksilöllisyys: Pitää muistaa, että kaikilla hiukset eivät kasva samoin. Keskimääräinen hiusten kasvutahti on noin 1-1,5cm/kk, mutta hiusten elinajassa on eroavaisuuksia. Toisten hiukset "kuolevat" nopeammin, jolloin hiuksista ei yksinkertaisesti kasva tiettyä mittaa pidempiä. On itsestään selvää, että jos kahden henkilön hiukset kasvavat samaa vauhtia sentin kuukaudessa, mutta toisen hiukset kasvavat vuoden pidempään ennen tippumistaan ovat ne tietenkin pidemmät. Myös hiusten laadulla on väliä - ohuissa ja hauraissa hiuksissa mekaaninen rasitus näkyy heti pahempana katona. Myös ruokavalio vaikuttaa, sillä hiukset ovat niin sanotusti kehomme ravintoketjun huipulla. Jos kroppa ei saa jotakin ravintoainetta tarpeeksi, hiukset ovat usein se, josta keho ensimmäisenä säästää. 

Onko jollain teistä hiustenkasvatusprojekti meneillään?