8/27/2014

Korppikotkakilpikonna on rauhoitettava käsittelyn ajaksi


Eilinen oli yksi jännittävimmistä päivistä mun elämässä hetkeen. Mun jalka leikattiin. Oon ollut onnekas, sillä mulle ei ole sattunut tähän mennessä mitään suurempia tapaturmia tai sairauksia, joiden vuoksi olisin joutunut viettämään pidempiä aikoja sairaalassa. Eilenkään en ollut kuin puoli päivää, mutta siinä ajassa koin kaikkea uutta ja pelottavaa, joita en kyllä toivo kokevani uudelleen.

Nyt makaan keppien kanssa vanhempien luona jalka kamalan kipeänä ja toivon, että kipu alkaa hellittää viikonloppuun mennessä, jotta pääsen nauttimaan juhlista, joista pari postausta aikaisemmin mainitsin. En muutenkaan ole yhtään sellaista tyyppiä, joka tykkää makoilla kotona tekemättä mitään. Onneksi mun perhe, mies ja Raipe osallistuvat kaikki kovasti hoitoon ja mun hemmotteluun. Olen päättänyt kipujen ajaksi sallia itselleni myös pientä herkuttelua mm. raakasuklaan ja lempparileivosteni, eli macaronsien muodossa 
Olisiko teillä jotakin vinkkejä tylsien sairaslomapäivien viettoon?

8/21/2014

Suurvaraani on maailman neljänneksi suurin lisko

Tällä viikolla päättyy mielenkiintoinen kuukauden mittainen ajanjakso - nimittäin elämäni ensimmäinen personal trainerin laatima liiku . Sovittiin kesällä, että pääsisin personal traineriksi opiskelevan ihanan Jennan harjoitusasiakkaaksi. Jenna on yksi inspiroivimmista ihmisistä joita olen koskaan tavannut. Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen olin täynnä intoa, vaikkei tehtykään muuta, kuin juteltu tulevasta. Jenna on myös takuulla koko Suomen paras raakakakkuleipuri 
Heinäkuun lopulla tapasimme uudelleen ja kävimme läpi mun liikuntaohjelmaa. En ole käynyt nyt millään salilla, koska en ole halunnut muuttohommien vuoksi sitoutua minnekkään ja kertamaksut taas ovat hillittömän hintaisia. Niimpä ohjelma koostui lenkkeilystä ja lihaskunnosta, jonka pystyin tekemään kotioloissa, kehon omaa painoa ja käsipainoja hyödyntäen.
Vaikkei ulkoisia muutoksia näin lyhyessä ajassa juuri tulekaan, sisäiset ovat sitäkin suurempia. Mulla on ollut energisempi olo ja aamulenkit kauniissa säässä ovat olleet parhaita mahdollisia aloituksia päivälle. Olen liikunnan suhteen aina ollut aikalailla semmoinen fiilistelijä, haluan liikunnan olevan mukavaa ja jos ei huvita en lähde liikkumaan. Tälläinen tarkka viikko-ohjelma teki mulle siksi hyvää, että en itse "voinut" päättää menenkö lenkille vai en, kun se ohjelmassa luki. Aluksi olin varma, että tulen pitämään enemmän lihaskunto osuuksista kuin lenkeistä, mutta niin vain juoksuinto nosti päätään ja lenkkipäivät olikin niitä joita odotin enemmän.
Mitään ruokavaliota mulle ei tehty, sain sen sijaan vain pieniä vinkkejä (enemmän ruokaa, enemmän rasvoja). Pidin ennen ohjelman aloitusta pari päivää ruokapäiväkirjaa ja todettiin yhdessä se minkä tiesinkin, mun ruokailussa ei juuri ole korjattavaa. Olen nyt treenannut 5 kertaa viikossa, mikä on määrä johon olen yltänyt viimeksi varmaan joskus kun vielä uin kilpaa. On ollut jännä huomata miten paljon kova harjoittelu todella lisää ruokahalua. Vatsa ei edelleenkään vedä kerralla yhtään suurempia määriä, mutta pikkuisia välipaloja on tullut syötyä useammin. Olenkin ihan fiiliksissä, että olen päässyt hyvään 3-4 tunnin ruokarytmiin.
Tätä ohjelmaa me oltaisiin jatkettu varmaan samanlaisena (tai rankempana), ellei mulla olisi edessä ensi viikolla leikkaus. Mulla on ollut vuosia toisessa jalassa todella paha ja kipeä vaivaisenluu, joka nyt vihdoin leikataan eli murretaan ja suoristetaan. Vaikka mua jännittääkin elämäni ensimmäinen leikkaus kamalasti, olen myös todella iloinen, että pääsen eroon siitä.
Leikkauksen jälkeen pitää fiilistellä omaa oloa pikkuhiljaa, mutta into treenaamiseen ja etenkin juoksemiseen on kyllä niin kova, että luulempa jatkavani tätä uutta treenitahtia heti kun taas pystyn.

Kiinnostaako teitä lukea treeni/liikuntapostauksia? Entä onko jotakin toiveita tähän aiheeseen liittyen?

8/20/2014

Ruusuripsiäinen on piskuinen otus


Kävin eilen äidin kanssa keskustassa etsiskelemässä hänelle mekkoa eräisiin juhliin (joista kuulette täällä blogissakin varmasti lisää myöhemmin) ja iskin silmäni Espritin liikkeessä erääseen laukkuun. Olen kuitenkin sellainen, että harkitsen jokaista vähänkään kalliimpaa ostosta pitkään ja niimpä en siinä kiireessä napannut laukkua mukaani. Kotiin päästyäni harmittelin kuitenkin koko illan, etten ostanut ihanuutta itselleni. Mutta tänään, kun tulin koulusta mua odotti kotona maailman paras poikaystävä tuon laukun kanssa  
Yksi mun hyvin palvellut clutch meni pari viikkoa sitten rikki ja halusin sen tilalle juuri jonkin ajattoman ja kaiken kanssa yhteensopivan korvaajan. Tämä kaunis puuterinvärinen laukku tuo arkisempaankin asuun hienostuneen säväyksen. Ruusukullan ystävänä en voi muuta kuin rakastaa noita metalliyksityiskohtia On kätevää, että laukun hihna on kiinni neppareilla, joten sen saa tarpeen tullen napattua irti. Olen ihan ihastunut ja ikionnellinen tästä yllätyksestä Nappaako teihin?

8/12/2014

Staffordshirenbullterrieri rakastaa kirmata kukkaniityllä


Eilen illalla Raipe oli mun luona hoidossa Käveltiin pitkä hihnaharjoituslenkki hakemaan miestä töistä sairaalalta ja lenkin päätteeksi halusin kuvia mun asusta (eli uudesta ihanasta kollarimekosta ) yhdessä koiran kanssa. Olen katsellut muiden blogeista ihaillen asukuvia, joissa haukku on mukana. Huomasin kuitenkin eilen, että poseeraaminen karvakuonon kanssa ei ole yhtä vaivatonta, kuin miltä jotkut sen saavat näyttämään. Ehkä mekin Raipen kanssa saadaan vielä joskus nättejä ja edustavia asukuvia.. 
Mitä pidätte uudesta lempparimekosta? Entä iskevätkö koirakuvat teihin?

8/10/2014

Tunturikyyhky on pienempi kuin muut kyyhkyt

Kuten monet mun instagramia (@esssisi) seuraavat huomasivatkin, vietin viikonloppuna aika maalla mökkeillen kullan kanssa. Tänään aamulla pakattiin kamat ja ajettiin kotiin kiertotietä Ikean kautta - melkoinen ostoslista mukanamme. Pari postausta sitten mainitsin suurista mullistuksista elämässäni ja yksi niistä on muutto elo-syyskuun vaihteessa Seinäjoelle. Musta tulee maailman parhaan miehen avovaimo
Vaikka olenkin innoissani, tottakai myös jännittää. Kokemukset Seinäjoesta kaupunkina rajoittuu kahteen Provinssi-reissuun ja meiltä molemmilta jää tänne Jyväskylään ihan kaikki, perhe ja ystävät. Ikävä tulee esimerkiksi koiranpentua jo pelkästä ajatuksesta, mutta onneksi Seinäjoki on kuitenkin alle 200 kilometrin päässä. Toisaalta on myös kiinnostavaa aloittaa elämä ihan uudessa paikassa. Koulut, kampaamot ja lenkkipolut on kaikki ihan pelkkiä mysteereitä!
Sattuuko joku teistä lukijoista olemaan Seinäjoelta tai edes jostakin lähistöltä? Kaipaan kaikenlaisia mielipiteitä ja vinkkejä kyseistä kaupunkia kohtaan!

Ihanaa alkavaa viikkoa

8/06/2014

Venäjänvinttikoiran turkki on kauniin laineikas

Huomenna mulla alkaa koulu - ihan hurjaa, kuinka nopsasti kesä on taas mennyt! Toissapäivänä laitoimme kesäkampaamon pakettiin. Sukellus yrittäjyyden maailmaan oli kesän opettavaisimpia kokemuksia Selailin kuvia kesällä tekemistäni tukista ja ajattelin koota teillekkin nähtäville muutamia. 
Mikä on teidän lempparinne?

Tsemppiä kaikille koulunpenkille

8/05/2014

Raatokärpäsellä on metallinhohtoinen pinta

Viime lauantaina juhlittiin isolla porukalla Jonna tupareita. Asuvalintaa olin murehtinut jo pitkään hiostavan sään vuoksi. Ostin jokunen aika sitten toisen tumman maxihameen, joka odotti vielä kaapissa ensimmäistä ulkoilutusta. Mukavan väljä ja rento vaatekappale, mutta yhdistettynä metallinkimaltelevaan crop-toppiin ja näyttävään koruun myös mielestäni sopivan juhlava. 
Itse juhlat olivat huikeat ja Jonna pikkuinen yksiö veti sisäänsä yllättävän suuren joukon ystäviä. Ilta jatkui baarin puolella ja pitkästä aikaa viihdyin tanssilattialla aina pilkkuun saakka. Onnellisia kesämuistoja tuli kasoittain lisää

Mitä pidätte asusta?