Pidennetyn viikonlopun parhaat

Mulla oli suunnitelmissa tulla jo eilen julkaisemaan pääsiäisenä napsittuja asukuvia blogiin, mutta mun sairasteluepäonni tuntuu sen kun jatkuvan. Nimittäin sairastuin tiistai-iltana oksennustautiin ja tauti puski päälle vieläpä niinkin kivassa paikassa, kuin junassa välillä Jyväskylä-Seinäjoki. Hyvä osa matkasta kului viehättävässä junan vessassa yökkiessä, hyi olkoon. Tänään olo on ollut jo parempi, heikko edelleen, mutta pysyn sentään paremmin hereillä verrattuna eiliseen, jolloin nukahtelin energiavajeessa varttitunnin välein. Päätin, että nyt on taas aika positiivisille mietteille ja niimpä halusin tulla jakamaan mun pääsiäisen kohokohtia ♥ Mulla oli pitkäperjantai vapaata, mutta lauantaina olin töissä. Sitten luvassa oli pidempi vapaa sunnuntaista aina tiistaihin saakka. Onneksi tämä tauti päätti iskeä vasta pääsiäisen jälkeen, vaikka harmittaakin taas olla töistä pois. Joka tapauksessa, tässä mun pitkän viikonlopun lempparijuttuja!

♥ Kauniit pääsiäiskelit - Jyväskylässä mittari kohosi parhaillaan +10 asteeseen

♥ Metsälenkit koiran kanssa

♥ Pajunkissat

♥ Kindermunasta paljastuneen pikkuauton aiheuttama riemu koirassa

♥ Herkulliset pääsiäisateriat

♥ Äidin ja isän vierailu Seinäjoella

♥ Päiväunet 

♥ Faceswap-kuvat perheen kesken, sitä naurun määrää

♥ Kellonjen kääntämisen ansiosta entistäkin pidempi valoisa aika

♥ Aurinkolasien käyttämisen tuntuminen koko ajan tarpeellisemmalta

♥ Muuttohommien varovainen suunnittelu

♥ Mämmi, jota tänä vuonna söin ensimmäistä kertaa vaniljakastikkeen kanssa, joka sekin kävi hyvin mämmin seuraksi

♥ Vuoden ensimmäiset asukuvat tennareissa

♥ Haluatko miljonääriksi-ohjelman kysymyksien pähkäily yhdessä

♥ Kuiva asfaltti

♥ Aikaisin aamulla herääminen parhaaseen herätyskelloon - staffipusukoneeseen

Kaikki muuttuu - hyviä ja huonoja uutisia videolla

(linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=oICE0AV8xCI)

Pitkästä aikaa taas videopostauksen aika! Pahoitteluni etten osaa mitenkään editoida videoita, eli tämä on taas tälläinen todellinen karvalakkiversio, mutta ajatus on tärkein eikö vain?

Ps. kuka bongaa videolta pilalle menneen sanonnan?

Onnellisuuden avaimet

Mun piti tänään viettää touhukas vapaapäivä, jonka olin suunnitellut aloittavani salitreenillä. Heräsin kuitenkin aamulla mihinkäs muuhun kuin päänsärkyyn, joten päivän suunnitelmat muuttuivat lääkkeisiin, lepoon ja rauhalliseen lenkkeilyyn. Aluksi ärsytti ihan hirveästi, mutta koitin olla pilaamatta päivää negatiivisilla ajatuksilla. Ja siitä tämäkin postaus sai ideansa. Mä olen monesti viimeaikoina naureskellut, että olen tainnut löytää jonkinlaisen zen-tilan elämässäni. Nykyään mulla on todella harvoin ns. huono päivä, muistankin (ja työkaveritkin ehkä muistaa) vain yhden sellaisen viimeiseltä sanotaanko vuodelta. Vaikka aamulla läikkyisi kahvia lempipaidalle, biojätepussi hajoaisi matkalla roskikselle ja töihin pitäisi vielä pyöräillä 15cm loskakerroksen seassa, on ihmeellistä että en tunne enää samanlaista ärsytystä kuin aiemmin. Toki voi olla, että teini-iän vaihduttua hiljalleen aikuisuuteen, on luonne tasoittunut, mutta eniten luulen henkisen tasapainon olevan avain tähän. Halusin jakaa teidänkin kanssanne muutamia tämän päivän positiivisia mietteitä ♥

Rakasta mitä teet: Kliseinen "love what you do" vain yksinkertaisesti pitää paikkaansa. Tämä pätee mun mielestä niin työhön/opiskeluun, kuin vaikkapa liikuntaan. Heti, kun aloin opiskella hiusalaa huomasin, että koulussa oikeasti voi olla kivaa ja opiskelu on todella mielenkiintoista silloin, kun opetellaan just su n juttuja. Puhumattakaan siitä, että nyt teen päivittäin työtä, joka ei musta tunnu työltä välillä ollenkaan. Kehotakin kuuntelemaan itseään tarkkaan. Jos sua ei yhtään kiinnosta sun koulu tai työ ja jokainen aamu on taistelua, että jaksat nousta niihin hommiin, niin onko siinä mitään järkeä? Työ ja opiskelu on todella suuri osa meidän päivistä ja elämästä, eikä siitä tuu mitään, että viettää niin paljon aikaa asian kanssa, joka tuo elämään negatiivista fiilistä. Mä en voinut tajuta kampaamokoulussa niitä opiskelijoita, jotka ties jo koulussa, ettei ne tule tekemään alan töitä ikinä - ei ole mitään järkeä hukata elämästä aikaa ja omia voimavaroja sellaiseen juttuun, joka ei tunnu omalta. Usein koulu- tai työpaikan vaihtamisen taustalla voi olla pelko kaikesta uudesta, kenties joutuisi muuttamaan toiseen kaupunkiin uuden paikan perässä. Mutta oon aivan varma, että se kannattaa, jos saa vihdoin tehdä sitä, mistä oikeasti pitää ♥ Nytkin taitaa olla korkeakouluhaut menossa, joten vinkiksi kaikille - älkää todellakaan katsoko vain niitä vaihtoehtoja, jotka on sun kotipaikkakunnalla tai siinä lähellä, vaan miettikää, mikä teitä oikeasti kiinnostaa!

Ole oma itsesi: Tämäkin kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta on tarkemmin ajateltuna helpommin sanottu kuin tehty. On tärkeä myös muistaa, että vaikka nykypäivän ulkonäkökeskeissä maailmassa tämäkin fraasi helposti rinnastetaan ulkoiseen habitukseen (joka sekin on tietenkin tärkeä), kannattaa vieläkin enemmän keskittyä itseensä sisältä. Unohda se, millainen sinun tietyn ammatin, urheilulajin, kansallisuuden tai minkä hyvänsä perusteella oletetaan olevan. Ihan hyvin sä voit olla se sairaanhoitaja, joka meikkaa ja laittautuu näyttävästi tai miehekkäämmän tyylinen bikinifitnessharrastaja. Multa usein töissä kysellään, kuin jaksan laittautua niin tarkasti joka päivä ja miten viitsin käyttää uusimpiakin vaatteitani työpaikalla. Mä haluan olla oma itseni niin töissä, kuin vapaa-ajallakin, enkä tahdo erotella mitään työ-minua. Laittautuminen ja siistit vaatteet on osa mun tyyliä ja mua, silläkin riskillä, että uudet vaaleat farkut saavat väriroiskeita heti ekana käyttöpäivänään töissä.

Unelmoi ja nauti sulle tärkeistä asioista: Tämä on hieman jatkoa edelliselle. Musta tuntuu, että osa henkisen tasapainon löytämistä on ollut myös se, että olen uskaltanut myöntää erilaiset arvomaailman esim. kavereiden suhteen. Mä voin esimerkiksi suoraan sanoa, että en haaveile ulkomaanmatkoista, eikä matkustelu tällä hetkellä kiinnosta mua juurikaan. Ennen sanoin sen olevan yksi haaveistani koska kaikki kaveritkin oli sitä mieltä ja no kuka nyt ei haluaisi matkustella? Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että käytän ulkomaanmatkan sijasta rahani vaikka uuteen merkkilaukkuun ja se on jotenkin rauhoittavaa myöntää. Samaten se, että raskaan työviikon jälkeen vietä mielihyvin viikonloppuni rauhassa kotona tai parhaassa tapauksessa kotikotona, jossa saan viettää aikaa läheisten ja koiran kanssa. On ollut voimavara oppia myös välillä sanomaan "ei" kavereille. Vaikka onkin ihanaa viettää aikaa ystävien kanssa kahvitellen, shoppailen tai mitä vain, joskus sitä myös kaipaa aikaa ihan vain itsensä kanssa.

Millaisia mietteitä postaus teissä herättää?

Nopea leivonnainen pääsiäispöytään - kinuskiruudut (GL,M)

 Tämä leivonnainen syntyi kuten useat reseptit mun keittiössä - mulla oli mielessä yksi raaka-aine, jota halusin ehdottomasti käyttää (tällä kertaa kookosjauho) ja lähdin googlailemaan erilaisia valmiita ohjeita. Harvoin kuitenkaan löytyy sellaista, jonka kaikkia ainesosia löytyisi valmiina kaapista ja tiedättehän, yllätävän kokkausinnon iskiessä kauppaan ei enää lähdetä. Kokkaan yleensä aina ilman mitään reseptejä, kokeillen ja soveltaen ja niin toimin usein leipoessakin. Tämänkin leivonnaisen pohjana toimi eräs netistä löytämäni resepti, mutta sovelsin sitä mieleni (ja kotoa löytyvien ainesosien mukaan) ja onneksi yleensä kokeilut päättyvät hyvin - tässä tapauksessa voi kai sanoa erittäin hyvin, sillä kotiin sopivasti juuri paistetuille leivonnaisille saapunut mieskin ihastui näihin heti. Tässä on tarkempaankin ruokavalioon sopiva, tavattoman nopea ja helppo herkku kahvipöytään vaikkapa tulevaksi pääsiäiseksi, olkaapa hyvä ♥

Maailman helpoimmat kinuskiruudut GL,M (n. 8 kpl)

75g kookosöljyä

ripaus suolaa

0,75dl kookospalmusokeria

2rkl makeuttamatonta mantelimaitoa

1rkl hunajaa

2 kananmunaa

0,25tl aitovaniljajauhetta

0,75dl kookosjauhoja

0,25dl kaurajauhoja

1tl leivinjauhetta

Sulata kookosöljy ja sekoita ainekset ohjeen mukaisessa järjestyksessä. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (itse käytin n. 10cmx20cm vuokaa) ja paista 175 asteisessa uunissa n. 20 min. Anna jäähtyä, viipaloi sopiviksi paloiksi ja tarjoa sellaisenaan, tai vaikka vaniljakastikkeen kanssa. Nam ♥

Kun pää ei vaan kestä

Ihanaa maanantaita ♥ Mennään jo maaliskuun puolessa välissä, mutta postauksia tälle kuulle on hälyyttävän vähän. Siihen on tällä kertaa valitettavasti muukin syy, kuin kiire. Olin nimittäin vast'ikään puolentoista viikon sairauslomalla migreenin vuoksi. Mulla oli pää kipeä viikon putkeen, joka aamu herätessä tunsin kivun olevan läsnä ja töissä se vain paheni. Kokeilin mun migreenilääkkeitä, tavallisia särkylääkkeitä, salitreeniä ja treenittömiä päiviä - ihan kaikkea, kunnes viikon taistelun jälkeen menin lääkärille. Sain todella vahvat lääkkeet, mutta kipu ei tuntunut loppuvan, heti kun lääkkeiden vaikutus laimeni oli se taas läsnä. Kävin myöhemmin myös neurologilla ja söin yhteensä kuutta eri lääkettä kipuun.

Tänään oli mun eka työpäivä pitkän poissaolon jälkeen ja tuntui ihanalta nähdä taas kaikki työkaverit ja päästä tekemään rakastamaansa työtä. Olin ollut lauantain ja sunnuntain jo täysin ilman lääkkeitä ja toivon nyt, että kipu pysyy poissa, tai ainakin saan migreenin kuriin nyt uusilla lääkkeillä heti, jos sitä ilmenee. Sairauslomalla ehdin ajatella kaikenlaista, etenkin kun pääkivussa tietokoneen, kännykän, television yms. katsominen oli mahdotonta pahenevan kivun takia. On hassua, miten joistain asioista tuntuu olevan ikuisuus, kuten vaikka työpäivistä tai viime salikerrasta, vaikka todellisuudessa välissä ei ole ollut kahta viikkoakaan. Tänään en tohtinut mennä heti työpäivän jälkeen treenaamaan, koska haluan ottaa rauhassa tämän "arkeen paluun" kanssa. Huomenna on onneksi vapaapäivä, joten sali odottaa.

Onko teissä migreeniä sairastavia?

February through my phone

Ihan ekana haluan kiittää hurjasti teitä hyvistä kommenteista viime postaukseen ♥ Nostitte tosi hyvin esille myös sellaisia perusteluita, joita en ollut itse osannut ajatellakaan! Nyt on jälleen aika perinteiselle kännykkäkuvien kollaasille.

①Selfie ennen töihin lähtöä ②Hitaiden aamujen lempipuuhaa - iPadilla selailua sängyssä köllötelen♥ ③Upein mies metsälenkillä. Talvella koiran kanssa lenkkeily on mielenkiintoista, kun pystyy itsekin paremmin arvailemaan mitä Raipe nuuskii, kun lumessa näkee tassunjäljet ja merkkaukset selvästi.④Tehtiin kotikotona laskiaispullia. Vaikken tavallisesti välitä ihan peruspullasta juurikaan, niin laskiaisena täytyy syödä aina vähintään yksi!

①Ystävänpäivänä meillä oli tosiaan miehen järjestämä brunssi, josta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa♥ ②Selän kuvailua kehityksen seuraamiseksi ③Kaverikuva rakkaimman karviaisen kanssa♥ ④Käytiin ystävänpäivänä myös syömässä pienellä porukalla Seinäjoen Holy Smoke-ravintolassa. Olin pettynyt ruokaan ja palveluun, en voi valitettavasti suositella kellekään.

①Treenin jälkeen ②Oon aivan koukussa dippivihanneksiin. Mutta onneksi tämä on suht' terveellinen koukku, etenkin, jos tekee dipin kevytkermaviiliin  ③Jyväsjärven jäällä on ollut ihana tehdä lenkkejä Raipen kanssa. Koira on nauttinut saadessaan juosta pää viidentenä jalkana vapaana. ④Selfieminä

①Oon ollut tosi onnellinen, kun oon päässyt nyt useammalla kerralla mukaan Raipen uintitreeneihin ja melkein joka kerta olen meinannut haljeta ylpeydestä katsoessa meidän silmäterää. Tässä kuvassa ohjaaja on vielä pojan kanssa altaassa, mutta viime kerralla Raipe sai jo uida ihan yksin - hyvä Raipe♥ ②Sushi on yksi meidän molempien lemppareita ja mies haki viime viikolla meille ekan kerran annokset Seinäjoen sushi-mestasta. Tiskillä oli kuulemma saanut seurata vierestä, kun kokki valmisti sushit paikan päällä - ihanaa, että voi samalla varmistua tuoreudesta, jossakin kun myydään valitettavasti useita päiviä vanhojakin susheja. Oli kyllä hyvää♥ ③Word. ④Helmikuussa olin näköjään räpsinyt ennätyspaljon selfietä. Uskon siihen vaikuttaneen sen, että vaihdoin pitkästä aikaa jakausta oikein kunnolla sivulle ja mulle leikattiin tohon eteen enemmän lyhyitä hiuksia, vähän niinkuin tosi pitkäksi sivuotsikseksi. Pieni juttu, mutta piristää lookkia heti!

Feikkileikki

Halusin pitkästä aikaa kirjoittaa hieman mielipidepostaustyyppisen pohdinnan aiheesta, joka mietityttää  mua paljon. Kiinnitin asiaan ensimmäisen kerran huomiota ala-asteella, kun kiertelimme äidin kanssa kirpputoreja. Muistan, kuinka mua otti silmään Marimekon kukkapaidat, jotka olivat jotenkin nuhjuisia ja jotakin oli pielessä, kukkakuviot eivät täsmänneet ja ompeleet menivät vähän miten sattuu. Otin asian puheeksi äidin kanssa ja tällöin feikkituotteiden maailma aukeni mulle - ja muistan, että mulle tuli heti asiasta paha olo.

Feikkejä, kopioita, piraatteja - nykyään näitä tehdään tuotteesta kuin tuotteesta. Jos jokin merkki, brändi tai vaikka yksittäinen tuote on saavuttanut riittävän suosion, siitä on kannattavaa tehdä kopioita. Feikkituotteita löytyy sekä tökeröinä lomakohteiden rantakoju-versioina, sekä todella tarkkoina ja vaikeasti tunnistettavina kappaleina. Mun suhtautuminen kaikkia kopioita kohtaan on todella kielteinen ja karusti sanottuna jopa halveksuva.

Piraatteja puolustelevilla on monia perusteluita, joista kenties kuulluin on "miksi ketään kiinnostaa, onko toisen laukku aito vai ei". Mua ainakin kiinnostaa, sillä mulle se kertoo paljon ihmisestä itsestään. Mulle feikkituotteiden ostaminen tai omassa tapauksessani ostamatta jättäminen on moraalinen kysymys - merkki tai brändi on jonkun ihmisen elämäntyö ja se joku on toden totta ansainnut jokaisen pennin työstään. Mulle on aivan sama, vaikka kopioiden omistajat olisivat varmoja, että vaikkapa heidän feikkilaukkunsa valmistetaan loppujen lopuksi samassa tehtaassa aitojen kanssa. Jokainen feikkituotteen ostaja voisi miettiä asiaa omalle kohdallee - mitä jos kyseessä olisi sun keksintö, sun elämän työ? Mä itse näen kopiot käytännössä alkuperäisen brändin luojalta varastamisena. Puhumattakaan kaikesta siitä rikollisuudesta, jota piraattibisneksen taakse kätkeytyy.

Katukuvassa näkee paljon teinejä "Michael Kors"-laukkuineen ja keskustelupalstoilla heidän vanhemmat ovat sitä mieltä, että nuorille feikit on okei - ei ole varaa ostaa jälkikasvulle useiden satojen eurojen laukkuja sen mukaan, miten muotivillitykset muuttuvat. Minusta tämä ruokkii vallalla olevaa, kamalaa "kaikkimullenytheti"-kulttuuria. Teini haluaa Lv:n laukun ja sellainen tilataan eBaysta, koska pitäähän se olla, kun muillakin on. Mitä jos tämän sijaan kehoitettaisiinkin nuorta hankkimaan kesäksi töitä ja syksyllä käytäisiin yhdessä ostamassa unelmien laukku liikkeestä - aitona, ihan itse tienatuilla rahoilla. Samalla nuori ehtisi kunnolla pohtia, onko laukku todella juuri sellainen, jota tulee käytettyä vuosia ja ennen kaikkea oppisi mistä raha tulee.

Kaikki mun merkkituotteet ovat pitkän harkinnan tuloksia ja toisin kuin usein kuulee, merkkituotteita arvostavat eivät todellakaan ole "materialisteja joille tavara merkitsee kaikkea" vaan ihmisiä, jotka harkitsevat ostoksiaan tarkkaan ja haluavat panostaa laatuun, jottei kenkiä, laukkua tai vaikka korua tarvitsisi olla heti uusimassa. On tosiasia, että kun joku maksaa paljon, ostoa harkitsee tarkkaan. Merkkituotteet eivät myöskään ole mulle statussymboleita, vaan asioita joita pidän kauniina ja joihin olen valmis panostamaan, kiinnostuksen kohteita. 

Nykyisin kaikki mun arjessa käyttämät laukut on ns. merkkilaukkuja. Aiemmin, kun mulla ei ollut kiinnostusta luksusmerkkejä kohtaan, hankin laukkuni ihan perus H&m:ltä yms. Feikkien puolustelijat usein sanovatkin, ettei heitä kiinnosta koko merkki, mutta laukku on kiva. Miksei tällöin voi siis ostaa ihan "anonyymiä" tuotetta vaikka Bikbokista tai nahkalaukkujen erityismyymälästä? Miksi täytyy hankkia se brändiä halventava, rikollisuutta tukeva piraattiPrada? Saivartelijat voisivat sanoa, että kopioivathan massamuotitalot (H&m, Gina Tricot, Zara jne.) koko ajan suurten suunnittelijoiden luomuksia - ja joo, tottahan se on ja niinhän muoti syntyy. On kuitenkin ihan eriasia kopioida jokin tuote pilkuntarkkaan ja myydä se samalla nimellä, kuin alkuperäinen. Eihän Mangonkaan pooloneuleessa lue "Gucci" - vaikka siihen heidän kevätmallistostaan olisi vaikutteita saatukin.

Mua ei henkilökohtaisesti ärsytäkään niin paljoa vaikkapa H&m:n Ugg-tyyliset kengät tai marketin Converseja matkivat tennarit. Ne myydään vain "saappaina" tai "tennareina" ei Uggeina tai Converseina eikä niissä ole tökerösti kirjailtuja feikkimerkkejä. Mulla itselläkin oli parit markettiuggit ennen kuin olin varma, että halusin panostaa aitoihin. Oonkin sitä mieltä, että on ihan ok ostaa tämän talven hittikengistä, Timberlandeista Koo-Kengän versiot, varsinkin jos sulle ei tosiaan ole merkillä väliä, mutta pidät vain kenkien ulkonäöstä. Mutta se ei ole sama asia ostaa Louis Vuittonin Evasta feikkiversiota, jossa on kaikki prikulleen kirjailtuna samoin.

Välillä kuulee myös keskustelua siitä, kuinka feikkituotteet ovat ihan yhtä kestäviä kuin aidotkin. Tällöin musta aina tuntuu, ettei puhujalla ole edes kokemusta aidosta. Mun omakohtaisena hyvänä kokemuksena toimii juuri noi Uggit, jotka on olleet mulla käytössä nyt kaksi talvea ja ne pysyy edelleen hyvässä ryhdissä eikä pohja ole mennyt miksikään. Myös Lv:n Neverfull ansaitsee kiitoksia jo nyt uskomattoman kestävyytensä vuoksi - olen kantanut laukussa aivan tajuttoman painavia kantamuksia, mutta ohuet hihnat kestävät silti hyvin, sillä lupaahan Louis Vuitton niiden kantavan joka 200kg:n painon. Feikkiluiskilla ei taida olla samaista takuuta.

Millaisia fiiliksiä feikkituotteet herättävät teissä? Haluan vielä loppuun muistuttaa, että nämä ovat vain ja ainoastaan minun mielipiteitäni ♥