Oikein kylmällä pingviinit painautuvat tiukasti kiinni toisiinsa

Hejsan alla ! Päivät vaan vilahtelee vallan ohi silmien, kun on kamalasti tekemistä. Kaiken lisäksi viikot täyttyy vielä aikalailla semmoisista jutuista, joista ei kauheasti blogiin saa riivittyä materiaalia, hyvänä esimerkkinä 10 tunnin työpäivät tai anniskelupassikokeet :D Oon kuitenkin koittanut ahkerasti napsia kännykällä kuvia .. vähän kaikesta, jonka johdossa tää on oleva taas tälläinen täysin päättön ja hännätön postaustorso.

Parit asukuvat (sillai jos ette huomanneet). Oon silmittömän rakastunut noihin kiilakorkonilkkureihin ja oon koonnut parin viikon sisällä päälleni ties kuinka monta vaatekerrallista mielessä ajatus "nää käy sit NIIHIN kenkiin".

①Asiakaspalveluhymy! ②Mua raivostuttaa suunnattomasti ihmiset jotka ei pyynnöistä huolimatta palauta vuoron päätyttyä keilapalloja telineisiin, koska kukas muukaan se nuo viheliäiset möhkäleet sitten paikoilleen kärrää kuin meikäläinen .. ③Kysymykseni kotimaalle: miksi sinun täytyy näyttää kaikista kauneimmalta silloin, kun ulkona on niin kylmä ettei siellä voi olla? ④Yhtenä vapaapäivänä tein pitkästä aikaa otsaletin ja kamerahuorasin (jälkimmäistä en kyllä toteuttanut pitkästä aikaa).

Käväistiin Vilman kanssa taas viime viikonloppuna heppailemassa ja koska oltiin kummatkin aika väsyneitä ei jaksettu väännellä mitään kunnon treenejä - niimpä päädyttiin selkään kumpikin vuorollamme ilman satulaa. En oo ratsastanut paljoakaan satulatta ja voitte varmaan kuvitella, että ainakin oli superhauskaa :D Huomatkaa myös tyylikkäät ratsastuskenkien virkaa toimittavat kuomat.

Eilen harhauduin bussia odotellessani poikkeamaan GT:ssä ja Biancossa, joissa kummassakin oli oikein alejen alet ja mm. kukin koru irtosi 1,50 euron hintaan. Satsasin koruihin, mutta kerrankin muihin kuin hopeisiin - ja itseasiassa täytyy sanoa, että viime aikoina oon hypistellyt useitakin tollasia ns. pronssisen sävyisiä helyjä. Totesin myös ettei pikkulaukkuja voi olla koskaan liikaa ja niimpä myös tollainen jäätävää toppatakkia muistuttava luomus tarttui mukaan.

Tänään heräsin jo ennen kahdeksaa venäjän tunnille ja illan aion viettää ihanassa seurassa Roosani luukussa ! Huomisen 10h työvuoro peruttiin eilen ja vaikka kaikki raha on tervetullutta, tuntuu ajatus vapaasta lauantaista tällä hetkellä aikas hauskalta.

Viettäkään tekin kiva viikonloppu ja kommentoikaahan kuulumisia ja ihan kaikkea muutakin!

XOXO♥

Sarvikuono ja virtahepo ovat väriltään lähes identtiset

Heissulivei! Toisen työpaikan lopputili tuli alkuviikosta ja pitihän siitä päästä pikimmiten eroon. Mua naurattaa toi lopputili sanana, koska tajusin vasta kesällä sen tarkoittavan todella kirjaimellisesti viimeistä tiliä hehee. Jokatapauksessa, liikuskelin ihmisten ilmoilla yllänäkyvässä varustuksessa. Tuo päälle valikoitunut vaalean harmaa nahkatakki on kirpparilta lähimenneisyydessä löytynyt uutuus - ja tietenkin aivan liian kylmä näillä leveyspiireillä tähän aikaan vuodesta.

 En oo varmaan pitkään aikaan ostanut OIKEASTA KAUPASTA noin suurella rahamäärällä mitään. Kirppistely tekee ihmisestä pihin. Mukaan tarttui kuitenkin jo pitkään etsiskellyt uudet juoksu/muutenvaanjumppa-trikoot, hassun malliset superpinkit rintsikat ja uudet farkut. Oon aina ollut vakaasti sitä mieltä, että korkeavyötäröisten farkkujen kanssa tulisi olla tarkkana ja että ne ei todellakaan sovi kaikille. Etenkään mulle. Noi oli kuitenkin kivan väriset (vaikka kuvissa näyttävätkin mustilta, niin todellisuudessa toi väri on sellanen supertumma sininen), eikä saatavilla ollut muita malleja, joten ajattelin että menkööt. Pari päivää tässä nyt on mennyt totutellessa - sanokaahan te teinkö virheen?

Loppuviikko onkin sujunut työnteon lisäksi mm. tuollaisissa tunnelmissa. Meillä on äidin kanssa joku pakkomielle joulukorttien suhteen ja vaikka olisi hirveä kiire halutaan aina tehdä kortit itse, eikä ostaa mitään valmiita :D Heppakuvat on tältä aamulta, jolloin kävin ekaa kertaa yksin hoitamassa ja liikuttamassa Tuupen. Mua jännitti löydänkö kaikkia kamoja ja muistanko joka jutun jne. mutta hyvin meni (kai).

Nyt lenkittämään upouusia juoksupökiä. Hyvää sunnuntaita ja tulevaa viikkoa kaikille!

XOXO♥

Antilooppi ja gaselli ovat lähestulkoon lajitovereita

Hopotihoi ja heppakammoiset heti silmät kiinni! Ihan hassua - kuinka mones heppapostaus tää jo on tän syksyn puolella?

Käytiin kirpsakan talvilauantaiaamun ratoksi Vilman kanssa koulimassa taas Tuulispäätä. Mikäli noista maneesilaatuisista räpsyistä mitään erottaa, hypättiin siis ja olin ihan fiilareissa, kun sain suorittaa niinkin vaikeita (köhköh) temppuja kuin laukanvaihdot esteen päällä jihuu. Kävin ponin kanssa loppukäynneillä ilman satulaa lumisessa maastossa - ainakin mun sielu lepäs, hepan taisi tehdä samoin vasta kun ruoka-annos päätyi hetkeä myöhemmin turvan eteen. Huomatkaa mukaan mahdutetut kuvaekstrat nimillä "jäätynyt pulla maneesin peilissä" ja "taiteellinen näkemykseni hevosesta Tuulispää".

Eihän kellään olisi lahjoittaa mulle vuokrakopoa?

XOXO♥

Tohvelieläin oli alkuaikojen monimuotoisin otus

 Hoi! Lomat on kivoja - paitsi kun ne loppuu. Mun syysloma oli kokonaisuudessaan melkoisen mainio, tässä vielä koottuna muutamia juttuja, joita viikon aikana kerkesi kännykkään (ja vähän oikeeseen kameraankin) tallentua !

①Kävin kattomassa pari mun veljen jääkiekko pelii, mm. Lahdessa ② Syöpöttelin hyvin ③ Kilpikonna löyty jo toistamiseen parin viikon sisällä kuivauskaapin sisuksista - en tiiä mitä tätä voi sanoa ④ Hankin viimein toisenkin venäjän kirjan ! En ees muista oonko kertonu, että alotin venäjän opinnot aikuislukiossa?

Perjantaina tehtiin Vilman kanssa taas reissu Saarijärvelle heppailun merkeissä. Perisuomalaisen "kauniin" syyssään johdosta mentiin maneesissa, en ees muista millon oisin viimeks sisätiloissa ratsastellu. Vilman ja mun kameran yhteispeli ei toiminu kovinkaan hienosti, joten kuvasaldo jäi mun osalta vähän kehnoks. Mutta tekipähän taas hyvää olla hepan selässä - ja vieläpä ihan uudet (tai no mulle uudet, kirpparilta löytyneet) chapsit jalassa!

Lauantaina vietettiin vielä tytyjen kanssa pienimuotoisia lomantappajaisia, joihin sisältyi sivistynyttä siemailua ja jalkapohjien sydämen kyllyydestä tanssahtelua Rumassa.

① Mun naama näytti tollaselta - laitoin pitkästä aikaa eri ripset ja totesin heti, että pysyttelen jatkossakin niissä vakkariräpsyissä! ② Kuus sinne tänne hösöttävää naista sulloutuneena alkuillaksi neljän seinän sisään, Jonnan huoneessa alottelussa on vaan sitä jotain :D ③ Passionista perus kelkka ennen Ruma-reivejä ④ Roosa on söpönä - mä edes yritin.

Itseäni toistaen kysyn viime postauksen tavoin, mitäs teidän lomiin (niihin juuri loppuneisiin tai vasta startanneisiin) kuuluu?

XOXO♥

Ps. Kuten tosta sivupalkissa näkyvästä Instagram-kollaasista voikin huomata, päivitän sitä tosi paljon ahkerammin kuin blogia - kannattaa siis tarkkailla (ja tykkäillä) aktiivisesti! JA HALUUN alkaa seurata teidän grammeja, että nimimerkkejä vaan kehiin.

Hevosen esi-isä oli tuskin chihuahuan kokoinen

Hejsan! Viime heppapostauksen yhteydessä sai tuulta alleen idea mun ponityttöhistoriasta kertovasta entrystä ja tadaah, tässäpä tätä nyt olisi. Noiden kuvien haaliminen oli aika moisen työn ja tuskan takana - mutta hauskaakin oli. Sen lisäksi, että oon nähtävästi kehittynyt ratsastuksellesti hieman, ainakin naamavärkki ja hiuskuontalo ovat kohdanneet aikojen saatossa monenmoisia muutoksia eheh. En siis vastaa järkytyksistä joita pikkuminä olemuksellaan mahdollisesti aiheuttaa :D

Alotin ratsastuksen suht' myöhään (vaikka kaikkihan aina sanoo "koskaan ei ole liian myöhäistä) 5. luokalla, vuonna 2004. Nää ekat kuvat kesältä 2006, jolloin olin ensimmäisellä leirillä ja tolloin olin heppaillut reilun vuoden. Hyppäsin taino "hyppäsin" ekaa kertaa ja tehtiin tollasia siistejä istuntaharjotuksia. Mielikuvat tolta leiriltä on aika hämärän peitossa, mutta ainakin muistan miten mua harmitti, että ton mun hoitsun (poseeraa viimesessä kuvassa) jalka tuli kipeeks niin en saanu ratsastaa sillä ollenkaan.

(Hajoon itelleni ja tolle laadulle :D:DD) Leirin jälkeen jatkoin vakkaritallilla Masossa ahkerasti harjottelua ja ratsastettua tuli väh. kerta viikkoon. Tutustuin kaikkien aikojen lemppariponiin, Tipsuun, jolla menin tyyliin aina.     

Kesällä 2007 olin toistamiseen leireilemässä ja sainkin siitä huomattavasti enemmän irti, kun ratsastuskokemusta oli kerennyt karttua kunnolla. Menin ekaa kertaa ilman satulaa, kävin maastossa ja hyppäsin ihan kunnolla. Tulin leiriestekisoissa kolmanneksi ja olin hirmu tyytyväinen itteeni, sillä taakse jäi moni vuosia pidempään esteitä ylitellyt ratsastaja. Rakastuin tohon mun leirihoitsuun, Vinkki-suokkiin ihan silmittömästi ja oon vieläkin sitä mieltä, että toi on yksi upeimman näkösiä koneja joita oon kuunaan nähnyt.

Ton toisen leirin jälkeen aloin käydä Masossakin estetunneilla säännöllisesti ja ponivuodet alkoi jäädä taakse, kun Tipsun tilalle vakiintui Wellu. Toi hevonen oli niin tavattoman hyväntahtonen, että sen kanssa oli mainio harjotella esteiden ylitystä vaikka mun tekniikka ei alussa mikään loistavin ollutkaan - kuten kuvastakin näkyy.

Vilma tuli mun elämään ruvettiin käymään aina välillä Viitasaarella ratsastelemassa niiden hevosella. Kyseessä on siis sama heppa, joka siinä edellisessa heppapostauksessa pörhälti menemään!

Heppailin aktiivisesti vuoteen 2010 asti, esteitä, koulua, maastoilua. Viimeistään Maso tuli tutuksi, kun olin yhtenä kesänä siellä leiriavustajana ja täytyy sanoa, että jossain vaiheessa taisin oikeasti osatakkin ratsastaa. Suurin yksittäinen este jonka hyppäsin, oli metri ja ratana varmaan jotain 70cm. Koulupuoleltakin alkoi sujua avot, sulut ja mitä niitä nyt oli. Wellu pysyi mun ehottomana lempparina kaikki vuodet ja sitä hoidellessa opin ainakin laittamaan pintelit superhyvin!

Ajan puute ja mun parhaan tallikamun lähtö vaihtoon varmaan oli ne suurimmat syyt, miksi polleilu lopulta auttamatta jäi pois. Kahden vuoden aikana on nyt tullut ratsastettua vain muutama kerta, mutta aina satulasta alas tullessa mietin, että hitsit miksen tee tätä enemmän.

Tän hetkiseen elämäntilanteeseen sopisi mainiosti vaikka joku vuokrakopo, jos sopiva löytyisi. Ehkä meenkin tän postauksen tehtyäni vähän kurkkimaan tarjontaa - kuka tietää jos tästä vaikka pian tuleekin kunnon hevosblogi hihi.

No mitäs piditte mun kaviollisten kaitsenta urasta näin pähkinänkuoressa esiteltynä?

XOXO♥

Voisiko seepralla periaatteessa ratsastaa?

Ihahhahaa! Joku olikin vähän vaklaillut mun naamakirjatiliä, josta kävi ilmi viimeviikonloppuiset heppailut. Käväistiin Vilman kanssa Saarijärvellä liikuttelemassa niiden perheen heppaa - ja voi pojat oli hauskaa! Olin ratsastanut viimeksi reilu vuosi sitten ja edellisestä esteen ylityksestä taisi olla yli kaksi vuotta. 

Alun jännityksestä huolimatta täytyy sanoa, että lihasmuisti on hassu juttu. Pitkästä polleilutauosta huolimatta olo tuolla satulassa tuntui tosi kotoisalta (ja peba TOSI kipeältä). 

Tehtiin perus ratsastelun lisäksi vähän tommoisia puomiharjotuksia, joissa hepon piti nostella kunnolla koipiaan ja hypättiimpä tosiaan muutama estekkin. Loppukäynneille mentiin maastoon, jotka tolla tallilla oli ihan huikeet - puroja ja kaikkee vau!

Ja kuten arvata saattaa, oon nyt ihan kuin uuden hevoskärpäsen puraisema! Harmittaa sikana, ettei Jyväskylässä ole mitään kivoja talleja ihan lähellä. Se että pelkkiin matkoihin kuluu tunti vaikeuttaa harrastelua kuitenkin jossain määrin.

Kiinnostaisiko teitä lukea esim. jotain mun heppailuhistoria-postausta? Olis itekkin jännää kaivella jotain vanhoja valokuvia ja fiilistellä lempparikoneja. Vai onko siellä ruudun toisella puolen ylipäätäänsä hevosihmisiä? 

XOXO♥