Kultakala kerkeää maljassaan pohtia monia juttuja

KYSY! ASK! FRÅGA!

Areena on teidän armaani. Tälläistä kysymyspostausta on taidettu myöskin toivoa useampaan kertaan (hui kun toteuttelen näitä toivepostauksia nyt ihan tavattomalla tahdilla) ja nyt kun mulla on taas töiden vuoksi kiireinen viikko edessä ei aikaa kunnon postailulle taida pahemmin löytyä. Niimpä on siis oiva aika tälläiselle tempaukselle! Uteluita saa laittaa tulemaan niin kauan, kunhan sen vastauspostauksen kyhään. Katson oikeudekseni olla vastaamatta täysin asiattomiin kysymyksiin, mutta yritän kyllä muutoin kertoa kaikesta mikä teitä kiinnostaa.

No - te tiedätte mitä tehdä.

XOXO♥

Useilla hyönteisillä on harhaanjohtava suojakuviointi

Moi! Mun blogihistorian kaiketi eniten toivotuin postaus on ollut tutoriaali geneerisestä baarimeikistä. Ja uskokaa tai älkää, tässäpä tämä nyt olisi. Pahoittelen jo valmiiksi kuvien huonoa laatua, mun naamaa, epäselvää selostusta ja ylipäätäänsä kaikkea. Lisäksi haluan muistuttaa, että en todellakaan ole mikään meikkitaiteilija ja esim. järjestys jossa kaikki aineet naamalleni lätkin on varmaan kaikkea muuta kuin oikea. Mutta joka tapauksessa, tässä kuvasarja siitä miten albiino syöpäpotilaasta muutamilla taioilla muotoutuu yllä näkyvä meikkipää, olkaapa hyvä:

Tästä se lähtee. Kaikki, jotka on erehtynyt joskus kehumaan mun nassua varmaan poistelee nyt kommenttejaan hahah. Joka tapauksessa: aluksi pohjustan kasvot. Jossain mielenhäirioisyyksissäni oon ostanut tota Garnierin sekaiholle tarkoitettua Bb-voidetta normaalin sijaan ja tämän johdosta mun naamasta hilseilee kuivaa ihoa. Perus pihinä ihmisenä käytän ton kuitenkin loppuun silläkin uhalla ettei mulla tuubin loppupuolella ole enää naamaa mihin sitä sivellä. Maybelinen meikinpohjustusvoide on jees.

Sitten kaikki virheet piiloon. Bb-voiteen lisäksi en käytä mitään meikkivoidetta vaan peitepuikkoa ja tollasta Lumenen punaisuutta taittavaa tököttiä vaan tilanteen mukaan minne tarvitsee. Valokynällä läträän ihan kunnolla ja vastoin kaikkia sääntöjä about puolet naamasta pääsee kyseisen taikasauvan käsittelyyn.

Rikotaan lisää klassisia Trendi-lehden meikkausohjeita: luomet kokonaan valkoisiksi. Tota Maybelinen valkosta väriä sudin reilusti liikkuvalle luomelle ja häivyttelen kohti kulmaluuta ja -karvoja. Sitten valkosella kajalilla rajaukset alaluomen "vesirajaan" or whatever ja tota valkoista korostuspuuteria hyödynnän lisäkiillon toivossa tuputtelemalla sitä silmien sisänurkkiin sekä kulmaluulle. Kuten valokynän käytössäkin, myös tässä vaiheessa sana "liikaa" on tuntematon käsite.

Hienosti kummastakin kulmakarvakurittajasta kulunut etikettitiedot pois. Kuitenkin, Isadoran superhyvällä kulmakynällä piirtelen aukkokohdat ja oikeestaan kaikki muutkin kohdat täyteen ja Lumenen kulmakarvageeliä vaan päälle. Nyt kun katon tota kuvaa niin tulipa muuten huono tosta toisesta kulmasta ehehe.

Aika piirtää silmät esiin! Siveltimellä vaan semipaksut viivat ylös ripsien tyveen ja kajalilla suttailen tonne alapuolellekkin vähän rajauksen tynkää. En voi lopettaa ton ripsarin ylistämistä, joten PARASTA RIPSARIA EVER vaan muutamat hassut kerrokset yläripsiin ja alapuolelle vain siihen asti mihin tuo rajauskin menee. Jännä muuten huomata tätä kuvasarjaa katsellessa miten hymykin alkaa pikkuhiljaa hiipiä kasvoille meikkikerrosten lisääntyessä - en tietenkään myönnä että kyseisillä asioilla olisi joku yhteys.

Jaahas oon vaihtanu vaatteet. Heitetään aina Jonnan kaa läppää että ihan sama oikeestaan millaset meikit tonne alle väännän, sillä noi ripset on niin jytyt että ne peittää kaiken taakseen kuitenkin. Mutta onhan se kiva, että itse tietää millainen mestariteos tuolla tekokarvojen taustalla majailee. Paras vinkki tekoripsien kanssa pelailuun on se, että niillä räpsyillä itsellään ei niinkään ole väliä, vaan kaiken a & o (välissä l ja k hehe) on hyvä liima. Toi Make Up Storen yksilö on aika jeesiä ja tykkään siitä, että se kuivuu mustaksi, niin eipähän ainakaan jää mitään liimalimppejä näkyviin.

Lopuksi vielä aurinkopuuteria, poskipunaa, luomivaiheesta tuttua korostuspuuteria ja tavan puuteria sopivassa suhteessa fiiliksestä riippuen sinne tänne ja tadah naama on valmiina. Sitten vaan pyyhe pois päästä ja hiusten kimppuun - siitä voin kertoa joskus myöhemmin lisää, vai ootteko sitä mieltä, että tää meikkitutokin oli jo liikaa? Kertokaa mielipiteenne puspus.

XOXO♥

Hevosen esi-isä oli tuskin chihuahuan kokoinen

Hejsan! Viime heppapostauksen yhteydessä sai tuulta alleen idea mun ponityttöhistoriasta kertovasta entrystä ja tadaah, tässäpä tätä nyt olisi. Noiden kuvien haaliminen oli aika moisen työn ja tuskan takana - mutta hauskaakin oli. Sen lisäksi, että oon nähtävästi kehittynyt ratsastuksellesti hieman, ainakin naamavärkki ja hiuskuontalo ovat kohdanneet aikojen saatossa monenmoisia muutoksia eheh. En siis vastaa järkytyksistä joita pikkuminä olemuksellaan mahdollisesti aiheuttaa :D

Alotin ratsastuksen suht' myöhään (vaikka kaikkihan aina sanoo "koskaan ei ole liian myöhäistä) 5. luokalla, vuonna 2004. Nää ekat kuvat kesältä 2006, jolloin olin ensimmäisellä leirillä ja tolloin olin heppaillut reilun vuoden. Hyppäsin taino "hyppäsin" ekaa kertaa ja tehtiin tollasia siistejä istuntaharjotuksia. Mielikuvat tolta leiriltä on aika hämärän peitossa, mutta ainakin muistan miten mua harmitti, että ton mun hoitsun (poseeraa viimesessä kuvassa) jalka tuli kipeeks niin en saanu ratsastaa sillä ollenkaan.

(Hajoon itelleni ja tolle laadulle :D:DD) Leirin jälkeen jatkoin vakkaritallilla Masossa ahkerasti harjottelua ja ratsastettua tuli väh. kerta viikkoon. Tutustuin kaikkien aikojen lemppariponiin, Tipsuun, jolla menin tyyliin aina.     

Kesällä 2007 olin toistamiseen leireilemässä ja sainkin siitä huomattavasti enemmän irti, kun ratsastuskokemusta oli kerennyt karttua kunnolla. Menin ekaa kertaa ilman satulaa, kävin maastossa ja hyppäsin ihan kunnolla. Tulin leiriestekisoissa kolmanneksi ja olin hirmu tyytyväinen itteeni, sillä taakse jäi moni vuosia pidempään esteitä ylitellyt ratsastaja. Rakastuin tohon mun leirihoitsuun, Vinkki-suokkiin ihan silmittömästi ja oon vieläkin sitä mieltä, että toi on yksi upeimman näkösiä koneja joita oon kuunaan nähnyt.

Ton toisen leirin jälkeen aloin käydä Masossakin estetunneilla säännöllisesti ja ponivuodet alkoi jäädä taakse, kun Tipsun tilalle vakiintui Wellu. Toi hevonen oli niin tavattoman hyväntahtonen, että sen kanssa oli mainio harjotella esteiden ylitystä vaikka mun tekniikka ei alussa mikään loistavin ollutkaan - kuten kuvastakin näkyy.

Vilma tuli mun elämään ruvettiin käymään aina välillä Viitasaarella ratsastelemassa niiden hevosella. Kyseessä on siis sama heppa, joka siinä edellisessa heppapostauksessa pörhälti menemään!

Heppailin aktiivisesti vuoteen 2010 asti, esteitä, koulua, maastoilua. Viimeistään Maso tuli tutuksi, kun olin yhtenä kesänä siellä leiriavustajana ja täytyy sanoa, että jossain vaiheessa taisin oikeasti osatakkin ratsastaa. Suurin yksittäinen este jonka hyppäsin, oli metri ja ratana varmaan jotain 70cm. Koulupuoleltakin alkoi sujua avot, sulut ja mitä niitä nyt oli. Wellu pysyi mun ehottomana lempparina kaikki vuodet ja sitä hoidellessa opin ainakin laittamaan pintelit superhyvin!

Ajan puute ja mun parhaan tallikamun lähtö vaihtoon varmaan oli ne suurimmat syyt, miksi polleilu lopulta auttamatta jäi pois. Kahden vuoden aikana on nyt tullut ratsastettua vain muutama kerta, mutta aina satulasta alas tullessa mietin, että hitsit miksen tee tätä enemmän.

Tän hetkiseen elämäntilanteeseen sopisi mainiosti vaikka joku vuokrakopo, jos sopiva löytyisi. Ehkä meenkin tän postauksen tehtyäni vähän kurkkimaan tarjontaa - kuka tietää jos tästä vaikka pian tuleekin kunnon hevosblogi hihi.

No mitäs piditte mun kaviollisten kaitsenta urasta näin pähkinänkuoressa esiteltynä?

XOXO♥

Maakilpikonnan liikkeet ovat kuin hidastetussa elokuvassa

Hei kattokaa, mähän oikeesti toteuttelen teidän postaustoiveita - oottehan nyt ylpeitä musta? Laatu on "vähän" onneton, kuten sisältökin. Ja määkin oon aika hassu. Mutta yrittänyttä ei laiteta!

Mainioo torstai-iltaa kaikille, pitäkää mulle peukkuja huomisissa kirjotuksissa.

XOXO♥

Ps. Näytän kaljulta, mutta oikeesti mun hiukset on vaan ponnarilla.