Samojedinkoira ei ole soveltunut valjakkoon

Long time no see .. taas vaihteeksi =D Oli muuten ilahduttavaa huomata miten ahkerasti ootte jaksaneet kommentoida esim. tota edellistä postausta vaikka musta ei ookkaan kuulunut mitään uutta taas vähään aikaan!

Hiihtolomakuulumisia (onko se edes yhdyssana .. tai sana ylipäätäänsä?) joku taisikin multa jo kysellä, joten aattelin alottaa tän postauksen jäätävällä kuvaspämmillä liittyen mun ja Vilman lomaviikkoon Levillä. Olkaapa hyvä:

Nauroin noille kahelle vikalle kuvalle niin huolella :DD Täs mä Lumikin alla ja sen jälkeen ei enempää eikä vähempäää kuin laskemassa liukurilla pitkin Kiinan muuria ...
Harmittaa etten koskaan saa rinteistä, enkä niistä supermaukkaista maisemista siellä, mitään kuvia, koska en luota omiin 12 vuoden aikana karttuineisiin laskettelutaitoihini kuitenkaan ihan niin paljoa, että uskaltaisin tota järkkäriä rinteeseen ottaa mukaan ! Oli ihana viikko napapiirin tuolla puolen , hyvässä seurassa, vailla normaalia arkihäslinkiä ♥ Suurilta osin ilma-ala oli meille suotuisa, mutta yhtenä päivänä tuuli niin paljon, että hisseistä oli auki ehkä 1/4 ja sinä päivänä istuttiinki rinneravintolassa 1½h .... Nähtiin muuten yhtenä iltana myös revontulia! How cool is that?

Paluu arkeen alkoi sitten sydäntä raastavan tapaturman saattelemana:

Mun peukalon kynnet siirty ajasta ikuisuuteen ja niimpä lyhensin samalla myös muita kynsiä.

Viikonpäivät oon ollu aivan pulassa näiden nysien kanssa! En ymmärrä miten ihmiset pärjää lyhyillä kynsillä? Musta pidemmillä raatelukynsillä oli paljon helpompi esim. tarttua kaikkeen ja suorittaa sellasia pikkunäpertely-juttuja. Mutta nyt ei auta kuin sopeutua.

Elätellen toivoa siitä, että joku jaksaa lukea tän postauksen loppuun, päätän tarinani tällä kertaa tähän söpöön peiliteenage-kuvaan, jossa näkyvä kampaus on nykyään mun huonojen hiuspäivien pelastaja siinä, missä jättisuuri nuttura oli silloin, kun mulla oli vielä paljon hiuksia (jos sanoisin ton ääneen, voisitte kuulla mun äänessä nyt katkeran kaiun) ..
XOXO♥