En tiedä iskeekö paljon puhuttu possunuha, vai onko tämä aivan tavallista syysflunssaa vain, mutta hirveältä tuntuu silti.
En pidä ihmisistä jotka valittavat ja yritän itse välttää pikkuasioista napisemista niin hyvin kuin taidan, mutta täytyy myöntää, että viimepäivinä olen valitellut surkeaa oloani usein. Vallan ihmettelen miten yksikään kanssaeläjistä ei ole vielä ääneen tohtinut sanoa, että kaikki kyllä tietävät jo miten minun kurkkuni on kipeä ja kuinka päähän koskee.
En voi olla muuta kuin pahoillani niiden ihmisten puolesta jotka joutuvat elämään jatkuvasti kuuloetäisyydellä minusta. Voin uskoa ettei lähes tauoton niiskutus ja tasaisin väliajoin toistuva valitus ole mitään maailman miellyttävintä kuultavaa.
Noniin, aiheesta korvakarvaan, jottei tämän postaus(kin) vallan menisi valitukseksi.
Miksi ulkonäkö on niin tärkeä juttu?
Kysymys on risonut mieltäni vaikka kuinka kauan, eikä asiaa auta lainkaan se, että itse lukeudun pinnallisten materialistien joukkoon pelottavan usein.
On ihanaa laittaa hiuksia. Värjätä niitä milloin milläkin väreillä, leikellä hurjasti ja välillä sitten liittää lisää karvoja päähän lisäkkeiden muodossa.
Lisäksi on ihanaa tuhlata rahaa kalliisiin hiustuotteisiin. Miten hienoa onkaan, kun lakka ei haisekkaan myrkyltä, vaan ennemminkin joltain hedelmältä. Tuoksusta joutui maksamaan kuitenkin vain sen 15e ylimääräistä toiseen muuten samankaltaiseen, mutta vain hyönteismyrkynhajuiseen tuotteeseen verrattaessa.
Ja veikkaan, että jokainen tietää mitä tarkoitan bad hair day:lla. Kukin haiven sojottaa pahimmassa tapauksessa aivan sinne mihin itse tahtoo, eivätkä vahvimmatkaan (, kalleimmatkaan, eivätkä edes kiiwintuoksuisetkaan) aineet tunnu enää saavan siivotonta pehkoa asettumaan sopivasti. Kun hiukset ovat huonosti, tuntuu koko päivä olevan pilalla.
Mutta onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä?
Shoppaileminen on mukavaa. On ihanaa kokeilla uusia, kalliita ja hienoja vaatteita, jollaisia ei ole nähnyt vielä kenenkään muun päällä, mutta joillaisia voisi kuvitella monen muunkin mieluusti käyttävän. Vielä ihanampaa on ostaa nämä viehättävät vaatekappaleet itselleen. Mitä siitä, vaikkei uudelle paidalle todellakaan olisi tarvetta? Eihän vaatteita nyt liikaa voi olla.
On tärkeää, että löytää aamulla itselleen yhtenäisen ja hyvännäköisen asukokonaisuuden. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun aikoo näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Minusta on silti kivaa, jos nekin vaatteet, joita käytän ihan kotona yksin ollenssani näyttävät edes jollain asteella hyviltä.
Kuitenkin kun tarkemmin mietitään, onko vaatetuskaan sittenkään niin tärkeä juttu kuin kuvittelemme sen olevan?
Meikkaaminen kuuluu joka-aamuisiin rutiineihini, eritoten arkisin. Toki voisin tiukan paikan tullen lähteä kouluun täysin meikittömänä, mutta mieluummin kuitenkin myöhästyisin sen 5 min, kun poistuisin kotoa aamulla aivan naturellina.
Meikittömyyden ehkä huomaisi moni, mutta välittäisikö kukaan?
Jos vielä pidemmälle mennään, minulle henkilökohtaisesti on tavattoman tärkeää, että kynteni näyttävät hyviltä. Minusta kynsien näpertelyyn kulutettu 3 tuntia ei ole lainkaan hukkaan heitettyä aikaa - päinvastoin, olisinhan voinut käyttää sen ajan huonomminkin.
Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että saan lakata kynnet uudelleen vain kerran viikossa. Välillä maailmani on kuitenkin niin lähellä sortumispistettään (toisinsanoen lakka on lohkeillut monesta kynnestä tavattoman rumasti tms.), että minun on pakko hieman huijata.
Tähän yhteyteen voisin liittää hieman havainnollistavaa kuvaa (harmillisen pientä sellaista) pakkomielteestäni:
Kun nyt sitä tarkemmin pohdin, katsooko kukaan kuitenkaan kieroon vaikka tähdet kynsissäni olisivat vähän rapistuneet?
Nykyään puhutaan paljon siitä, miten ympäristö aiheuttaa varsinkin nuorille tytöille paljon ulkonäköpaineita. Kun mietin asiaa omasta näkökulmastani, olen sitä mieltä, että nämä ulkonäköpaineet tai "paineet" - itse kun en niitä kovin suuriksi koe, ovat täysin minun itseni aiheuttamia.
Skrollaan ylemmäs, luen nuo äsköiset tummennetut kysymykset vielä kerran ja mielipiteeni vahvistuu entisestään. Useat asiat, joita ulkonäkömme vuoksi teemme, teemme tasan itsemme tähden. Muille kelpaisimme luultavasti vallan hyvin ilman eyelineria, hiuslisäkkeitä, merkkihuppareita ja kynsilakkojakin. Valinta on omissa käsissämme.
.. Ehkä minäkin vielä jonain päivänä leikkaan nämä kynnet kokonaan pois ja käytän niiden kanssa tuhrautuneen ajan jotenkin viksummin.
Nyt näyttää kuitenkin pahasti siltä, että tämä lakka vaatii uusimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti