Nyt kuitenkin kauhistuttaa, sillä lomaviikkoa on jäljellä enää alle puolet. Tämä ahdistus iskee jokaikisellä lomalla. Ei väliä onko kyseessä syys-,hiihto-,kesä-,joulu- tai mikä hyvänsä loma, niin silti tajutessani että vapaapäiviä on edessä vähemmän kuin takana tulee sellainen inhottavan epätoivoinen olo.
Heräsin äkäisenä joskus 8 maissa, kun meille tuli nuohooja. En tiedä miksei ovea voinut laittaa niin raolleen, että se olisi voinut vain astella sisään pimpottamatta, sillä vain harvat herätykset ovat inhottavampia kuin ovikellon äänen vuoksi hereille säpsähtäminen.
Kiitos tavattoman aamu-unisuuteni pysyin hereillä ehkä 5 minuuttia kuunnellen sen nuohoojan tenttausta meidän takasta, sitten nukahdin uudelleen ja heräsin seuraavan kerran 10 aikoihin, kun äiti tuli kiskomaan minua ylös. Äitikin oli tänään lomalla ja se päätti järjetää hyperaktiivisuuspäivän heti aamusta. Minun koettaessa pikkuhiljaa availla silmiäni aamupalan ääressä alkoi äiti jo kaivella esille siivousvälineistöä. En lainkaan pidä siitä, että heti herättyään tietää joutuvansa (järjestettyään itsensä suurinpiirtein inhimilliseen kuntoon) tekemään jotakin epämiellyttävää, kuten siivoamaan huoneensa katosta lattiaan. En etenkään lomalla! Arkena nyt jokainen aamu on yhtä vitutusta jokatapauksessa muutoinkin, mutta en ymmärrä, miksi vapaapäivät pitäisi pilata heti aamusta sillä masentavalla fiiliksellä?
Minusta tuntuu että olen hiljalleen kehittymässä jonkin asteiseksi leffafriikiksi. Tiistai iltana huomasin nimittäin jälleen poistuneeni Mian kanssa Makuunista kaksi dvd-koteloa laukussani. Tätä minun täytyy kuitenkin perustella sillä, että siellä oli leffaralli (= kaikki leffat puoleen hintaan) ja lisäksi me käytettiin Mian semmoinen kanta-asiakasalennus, millä sai vielä puolitettua sitä hintaa, joten maksoimme kahdesta uutuuselokuvasta vain 2,5€ !Niinjoo, voisin vissiin tapani mukaan kertoa vähän lisää niistä leffoista.
Me haluttiin toiseksi joku vähän kamalampi ja toiseksi semmoinen ei-niin-pelottava leffa, niinpä päädyimme tähän parivaljakkoon: The Happening ja Benjamin Buttonin uskomaton elämä.
(Kumpaakin kliksauttamalla pääsee Leffatykin arvosteluun, josta voi lukea myös tarkemmat juoniselosteet!)
Kun linnotuimme televisioni ääreen oli kello jo pitkälti yli yhdeksän. Voitte vain kuvitella, kuinka myöhään meillä meni, ennen kuin kummatkin leffat oli katsottu (mukaan täytyy myös laskea se aika, jonka vietin suihkussa noiden tuijottelutuokioiden välissä) ja niinpä jälkimmäisenä mainittua katsellessamme alkoi kummakin keskittyminen herpaantua ja nukuimme kummatkin vuorotellen osan tuosta reilut 2 tuntisesta pätkästä.
Kummastakin jäi kuitenkin ihan hyvä maku suuhun, vaikkakin tuo Benjamin Buttonin elämä jäi kyllä puolivälin jälkeen vähän aukokkaaksi ja viimeisestä puolesta tunnista en oikeastaan ymmärtänyt mitään. The Happeningiä voin suositella niille, jotka tykkäävät kaiken sorttisista maailmanloppu-elokuvista. Tuo nimittäin tarjosi uuden, karsena ehdotuksen siitä, kuinka ihmiskunta mahtaa tuhoutua.
Voisin vaikka koettaa viettää loppuloman katsomatta ainuttakaan elokuvaa.
... Taino sovitaanko, etten ainakaan maksa enää yhdestäkään leffakokemuksesta tämän viikon aikana?!
Sitä ei äkkiseltään uskoisi, että näinkin lyhyitä kynsiä lakkaillessaan voi helposti vierähtää tovi jos toinenkin. Itse hoksasin tuon eilen, kun lakkausoperaatioon kului peräti 6h. On todella tuskastuttavaa, kun tavallaan tuostakin ajasta itse varsinaisissa lakkaustoime
npiteissä kesti ehkä korkeintaan tunti. Jokaisen lakkakerroksen pitää kuitenkin aina antaa kuivua rauhassa, joten eipä ole ollenkaan tavatonta, että ymmärrän viettäneeni puolet päivästä vaellellen tietokoneen ja television välimaastossa varoen koskemasta mihinkään, mikä saattaisi koitua turmiolliseksi vielä märälle lakkapinnalle.Päätin eilen myös, että alan käyttää nyt tuommoista kynnenkovike lakkaa (kuvasiistuossaviereessätaas), jolla lakkasin kynsiäni viimeksi ehkä vuosi sitten, mutta jonka tarpeessa nyt todentotta olen! Haluan pitkät kynnet takaisin mahdollisimman pian ja siihen asiaan ei auta ollenkaan se, että viime viikonkin aikana muutaman kynnen kulma katkesi sillein rumasti, että piti taas leikata ne ihan nysiksi.
Niinpä laitoin tuota koviketta yhden kerroksen muiden lakkojen alle. Muita lakkoja tulikin sitten päälle vähän reilummin: käytin yhteensä kuutta eri lakkaa !
Lopputuloksena tuommoiset pohjaväriltään violetit kynnet, joihin laitoin sitä yhtä ihanaa hologrammilakkaa päälle ja sitten "taiteilin" kaikkiin pienet rusetit. Tuli noista ihan söpöt, tosin oikea käsi on taas hirmu paljon suttuisemman näköinen, kaikenlainen pieni piipertäminen kun on vasemmalla kädellä niin hirveän hankalaa!
Kuuden tunnin aherruksen jälkeen noista olisi tosiaan ehkä voinut tulla hienommatkin mutta .... paremmat nuo nyt on kun ne edelliset joista en edes suostunut nappaamaan teille kuvaa :3
Ostin eilen kivat kengät (taas .....) ! Tämä ostos oli kuitenkin oikeasti tarpeellinen, sillä minulla ei oikein ollut mitään kenkiä, joilla saattaisin pärjätä sitten pahemmilla pakkasilla. Näissä on semmoinen ihanan pehmeä karvavuori ja suhteellisen paksut pohjat mitkä eristää vähän kylmyyttä! Lisäksi olen järjettömän iloinen löydettyäni riittävän pienet kengät. Sportiassa noita nimittäin myytiin sekä lasten että aikuisten kokoina ja kerrankin onni oli myöten: lasten puolella oli vielä yhdet mustat kokoa 35 jäljellä (((:
Kokeilin myös 34:sia ja olin vähän kahden vaiheilla kummat otan. Päädyin kuitenkin noihin isompiin, että sinne mahtuu sitten tunkemaan vielä lisäsukkia jos tarve vaatii.
Lastenkokoina nuo maksoivat 30€ vähemmän kuin aikuisten, joten kerrankin pienistä tassuista oli hyötyä!
Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ei ole oikein jaksanut kiinnostaa. Tarkkasilmäisimmät varmasti havaitsivatkin kyseisen kirjan tuon kovikekynsilakkapurkin taustalta. Tuossa se makaa pöydällä juuri sen näköisenä, että minun kuuluisi lopettaa tämä kirjoittaminen tähän paikkaa ja paneutua lukemaan sen puuduttavan tylsää ja typerällä tyylillä kerrottua tarinaa. Olen edennyt edellisessä postauksessa tiedoittamastani tilanteesta yhden sivun eteenpäin, mikä tarkoittaa sitä, että tästä ei todellakaa tule mitään. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja pakottautua lukemaan. Mutta toisaalta, se on nähny, että pakon takia lukeminen on yhtä tyhjän kanssa. Kyllä minä tuon luettua saisin, mutta se on sitten aivan eri asia, kuinka kykenisin vastaamaan sisältöä koskeviin kysymyksiin mietittyäni koko luku-urakan ajan, kuinkahan monta sivua mahtaa olla vielä jäljellä?
Elättelen toivoa yllättävästä innonpuuskasta, joka ajaisi minut Vittulan maailmaan.
Olen koko viikon popittanut tätä biisiä niin, että osaan taatusti kohta sanat ulkoa! Tuo saa mut kuitenkin jotenkin aina hymyilemään, joten mikäpä siinä! Muutenkaan uudempi GreenDay ei kuulosta ollenkaan niin huonolta kuin aluksi kuvittelin.
Enää 3 vapaapäivää jäljellä. En pidä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti