Tavallaanhan asiat ovat kuitenkin suhteellisen hyvin. Taino, ainakaan ei tarvitse nousta aikaisin ylös, saati sitten mennä kouluun.
Sunnuntait ovat kuitenkin jollain hämärällä tavalla kirottuja, sillä silloin tulee tehtyä kovin harvoin mitään järkevää. Hyvänä esimerkkinä tämä sunnuntai: heräsin aamulla 8 aikaan Vilmalta, tulin kotiin, datasin sohvalla ehkä 20 min, menin nukkumaan, heräsin ja söin vähän, menin takaisin nukkumaan, heräsin ja join kahvia ja menin taas nukkumaan kunnes heräsin jälleen ja kysyin Jonnalta tulisiko se meille, kun olin yksin ja minä niin inhoan olla yksin kotona.
Se on oikeastaan aika hirveää, että yksin kotona oleminen on niin järjettömän pelottavaa. Kodinhan pitäisi periaatteessa olla kaikkien turvallisin paikka. Meillä niin ei todellakaan ole.
Aina, kun olen yksin laitan joko television tai radion tai vaihtoehtoisesti kummatkin huutamaan aivan randomilla valitulle kanavalle ja mieluiten sellaiselle äänenvoimakkuudelle säädettyinä, etten kykene kunnolla erottamaan mitään sanoja. Se on semmoista tasaista taustamelua, jonka piikkiin voin sitten laittaa kaikki epäilyttävän kuuloiset muualta talosta/sen ulkopuolelta/pääni sisältä tulleet äänet.
Minua eivät pelota vain kaikenmoiset kummalliset äänet, vaan yksin ollessani tuppaan pakostakin näkemään jokaisen kulman, oven tai huonekalun takana joitain kotiin kuulumattomia hahmoja. Lisäksi olen ta
kuu varma, että mikäli suljen silmäni riittävän pitkäksi aikaa, jokin näistä toistaiseksi tunnistamattomista hahmoista hyppää esiin ja nappaa minua kurkusta kiinni.Nykyisin myös hiusten föönaaminen on esimerkiksi aamuisin yksin ollessa silkka mahdottomuus. Föönin huristessa korvien juuressa en nimittäin kuule mitään mitä muualla talossa tapahtuu, joka siis tarjoaa noille piileskeleville pedoille oivan mahdollisuuden tassutella esiin ja kenties hyökätä oikopäätä kimppuuni vessassa, jossa pakenemismahdollisuuteni ovat vessanpönttöä ja lavuaaria lukuuottamatta olemattomat.
Eikös ole olemassa joku sääntö, jonka mukaan jokaisella toki on pelkoja, mutta silloin kun ne alkavat selkeästi rajoittaa elämää on aika huolestua.
En tiedä voiko tätä omaa pakkomielteistä käytöstäni vielä nimittää "elämää rajoittavaksi", mutta mikäli tilanne tästä vielä pahenee, ei paljoa naurata.
Perjantaina kynsilakkaperheeni sai jälleen uuden (19.) jäsenen. Löysin muutamia -50%-alennustarralla varustettuja Make Up Storen kynsilakkoja, joista en tietenkään voinut kieltäytyä. Valkkasin tuommoisen jännän hologrammilakan (sävy Lava
), jonka normaalihinta olisi ollu 14€, mutta jonka nyt sain siis 7€ hintaan. Sitä testaillessani laitoin alle ihan Maybelinen pinkkiä peruslakkaa, johon yhdistettynä tuo purppuraisissa öljynsävyissä kiiltelevä uutuus näytti tosi hyvältä. Tuosta kuvasta nuo kynsissä olevat kimalteet eivät kyllä tule yhtään hyvin esille, tämä on vähän sellainen juttu joka pitäisi nähdä livenä.Btw, tuolle peukalolle ei voi muuta kuin nauraa. Se on niin lyhyt että menee aina koukistaessa alta tuollein tosi tyhmästi ruttuun. Siinä on varmaan liikaa nahkaa sen pituuteen suhteutettuna.
Eilen mun kynnet koki kamalia kolauksia ja 2 niistä katkesi. Tulipahan todistettua sekin, että jo valmiiksi äärettömän lyhyt kynsi voi katketa vieläkin lyhyemmäksi. Toinen näistä uhreista oli siis tuo kuvassakin näkyvä keskisormen kynsi ja toinen oikean käden pikkurillin kynsi, joka oli ainut pitkä kynteni ja varmaan pisin mikä minulla on ikinä ollut.
No nytpähän saavat kaikki kasvaa tasaisesti ihan tästä tynkämitasta lähtien.
Voisin kertoa vielä vaikka mitä muutakin eilisestä, mutta en oikeastaan taida jaksaa. Mikäli jotakuta tavattoman uteliasta ihmistä jäävät tämmöiset kertomatta-jättämiset häiritsemään, niin tarvittavat tiedot voi löytää meitsin Galleriaprofiilin päiväkirjasta.
Nyt taidan mennä taas syömään jotain. Ja sitten ehkä katsomaan telkkaa .. Ja sitten joskus ehkä nukkumaan.
Enää viikko koulua ja sitten syysloma :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti