Koeviikko onnellisesti ohi ja nyt sitten seuraavan jakson kimppuun ........
Harmittaa tosin se, että bilsan koetta en päässyt viime torstaina tekemään, olin niin kamalassa kuumeessa, joten se pitää hoitaa myöhemmin.
Pitäisi tosiaankin saada se opettaja kiinni, että voisi sopia milloin käyn sen väkertämässä. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse odottaa seuraaviin uusintoihin asti, sillä ne ovat vasta ...... ensi vuoden puolella? Ei pahemmin kiinnostaisi viettää ainuttakaan hetkeä joululomasta bilsan kirjan parissa. Lyön kuitenkin vetoa, että minun tuurillani se koe on tasan silloin uusintakokeiden aikaan ja ne uusinnat ovat tasan sellaisessa välissä, että ainoa aika jolloin kerkeän lukea on joululoma.
Njäh.
Olipahan taas viikonloppu täytyy sanoa ! Perjantaina lähdimme Vilman kanssa kohti Kuopiota, jossa majoituimme Antsulle suhteellisen epämukavasti 120cm leveään sänkyyn, josta meinasin ensimmäisenä yönä tippua joka kerta, kun Vilma liikahti yhtään enempää. Osittain siksi ja osittain monista muista yöuniin vaikuttaneista tekijöistä johtuen ( mainitsemisen arvoisena mm. ympäri huonetta yöllä vaellellut, itseään erittäin äänekkäästi nuoleskellut koira ) heräsimme lauantaina enemmän tai vähemmän rättiväsyneinä klo. 7:00 !
Sitten täytyi nopeasti syödä, valita vaatteet, meikata, laittaa hiukset ja pakata. Sitten vain nopeasti autoon ja suunnaksi Kuopion musiikkikeskus eli X-Factorin koelaulut.
Paikalla piti olla 9 maissa ja tottakai monisataapäinen ihmismassa kuvitteli pääsevänsä sisään heti viisareiden osoittaessa yhdeksää. Juttu ei kuitenkaan mennyt ihan niin, vaan meitä seisotettiin lumisateessa melkein kymmeneen asti, kunnes kaikki tarpeelliset ulkona tehtävät juonnot ja muut kuvamateriaalit ohjelmaa varten oli saatu purkkiin ja ovet viimein avattiin.
Tämän jälkeen seurasi yleistä hälinää, kun porukkaa koitettiin saada järjestäytymään selkeisiin jonoihin: Ennakkoilmoittautuneet, yli 25-vuotiaat ei ennakkoilmoittautuneet, 16-24-vuotiaat ei ennakkoilmoittautuneet ja ei ennakkoilmoittautuneet ryhmät. Näistä jonoista saatiin laput ( mikäli ei ollut ennakkoon ilmoittautunut - kuten minä en ollut - joutui täyttämään semmoisen hakemuksen siellä paikanpäällä ), joissa oli liitteenä johonkin näkyvälle paikalle laitettava numerotarralappu. Sitten kun ilmottautumis muodollisuudet oli hoidettu, ryhdyttiin vain odottelemaan.
Ja odottelua siellä ennen kaikkea riittikin! Lopussa laskimme viettäneemme 7 h lattioilla istuskellen ja silloin tällöin vessassa piipahtaen. Oli se kuitenkin sen arvoista; saimme mm. kuvan Heikki Paasosesta ja 4309584 ilmaista Fanipalaa, joka taisi sponssata sitä tilaisuutta, sillä sen verran ahkerasti niitä siellä tyrkyteltiin kanssakilpailijoillekkin.
Oli hassua, miten mua ei oikeastaan edes jännittänyt ihan kamalasti - ennen kuin 1406 ( eli meitsi ) ja 10 sitä ympäröivää numeroa kutsuttiin pois odotusaulasta ja johdatettiin odottomaan tuomarihuoneen ovensuulle. Tuntui että vasta siinä vaiheessa tajusin todella mitä olin tekemässä. Kädet alkoivat täristä ja hienoinen paniikki kouristeli vatsanpohjilla. Onneksi tuli kuitenkin aika äkkiä mun vuoro ja astuin sisään mustaan huoneeseen, johon oli keskelle lattiaa teipattu rasti, jonka päällä kilpailijoiden oli määrä seisoa.
Aluksi en nähnyt tuomareita ollenkaan, sillä muuten pimeässä huoneessa oli yksi ainoa spottivalo, joka oli suunnattu osoittamaan .... suoraan mun naamaan. Mutta hetken siristeltyäni näin ketä siellä pyödän takana istui ja en voinut muuta kuin nielaista - sen verran julman näköistä possea oli.
Lauantaina ei siis päästy vielä laulamaan oikeille tuomareille, vaan silloin jokainen kävi kokeilemassa onneaan tuotantotiimiläisten ( esim. tuottaja, maskeeraaja ymsyms. ) edessä ja mikäli nämä olivat sitä mieltä, että kilpailijasta mahdollista X-Factoria löytyy, pääsi kilpailija sitten jatkoon sunnuntaille, jolloin siis olisi vastassa se ihan oikea, telkkarissakin näkyvä tuomarikolmikko.
Olin jotenkin kuvitellut, että ne kysyisi siellä nimeä tai ikää tai jotain, mutta ainoa kysymys oli: "Mitäs sä meinaat laulaa?" johon vastasin toden mukaisesti: "Zen Cafen Todella Kaunis" ja sitten sain aloittaa. Lauloin ensimmäiseen kertosäkeeseen asti, jolloin yksi niistä sangen uhkaavan näköisistä juipeista keskeytti ja tokaisi ykskantaan: "Laula jotain muuta". Tässä vaiheessa iski total panic - juuri kun olin vähän päässyt rentoutumaan. Kaikki maailman biisit risteilivät mielessäni yhtenä järjettömänä möykkynä, josta onnistuin poimimaan musiikinkurssin laulukokeesta tutun kappaleen: Rakkauden haudalla. Noniin, jes, biisi löytyi. Sitten pitäisi vielä muistaa, miten se alkaa.
Vilkuilin pyödän takana tuijottelevaa kolmikkoa hätääntyneenä, peläten, että ne heittäsivät mut pian ulos, koska en enää avaisi suutani. Samalla ne lyriikat löysivät tiensä syvältä mielen sopukoista siinä vaiheessa töitä tekevään aivolohkoon ja aloin laulaa. Ilmeisesti en yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla, sillä juuri ennen kertosäettä kuulin tylyt 3 sanaa: "Kiitos, ei jatkoon".
Harmittihan se - tottakai, sillä tosissanihan minä mukaan sinne olisin lähtenyt. En myöskään ole voinut olla miettimättä sitä, olisiko tulos ollut erillainen, jos olisinkin laulanut jonkin toisen kappaleen niiden pyytäessä. Mutta ei auta itku markkinoilla ja olihan tuo kuitenkin tosi siisti kokemus, vaikka omalta osaltani päättyikin suhteellisen lyhyeen.
Toisaalta täytyy sanoa, että vietin sunnuntaiaamun huomattavasti mieluummin siinä hitusen liian pienessä sängyssä, Vilman viereen ahtautuneena, kuin jälleen musiikkikeskuksella jännittämässä seuraavan tuomariston kohtaamista.
Ja sitten, kun tuo Kuopion koelaulujakso tv:stä ulos tulee ( eli luultavasti jossain vaiheessa ensi kevättä ), olkaa kaikki silmä tarkkana, sillä mitä luultavammin ainakin vilahdan siellä joissain kohtaa (((;
Loppuun sitten vielä vähän kuvia siltä 7 tunnin jonotusmaratonilta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti