Mun piti tänään viettää touhukas vapaapäivä, jonka olin suunnitellut aloittavani salitreenillä. Heräsin kuitenkin aamulla mihinkäs muuhun kuin päänsärkyyn, joten päivän suunnitelmat muuttuivat lääkkeisiin, lepoon ja rauhalliseen lenkkeilyyn. Aluksi ärsytti ihan hirveästi, mutta koitin olla pilaamatta päivää negatiivisilla ajatuksilla. Ja siitä tämäkin postaus sai ideansa. Mä olen monesti viimeaikoina naureskellut, että olen tainnut löytää jonkinlaisen zen-tilan elämässäni. Nykyään mulla on todella harvoin ns. huono päivä, muistankin (ja työkaveritkin ehkä muistaa) vain yhden sellaisen viimeiseltä sanotaanko vuodelta. Vaikka aamulla läikkyisi kahvia lempipaidalle, biojätepussi hajoaisi matkalla roskikselle ja töihin pitäisi vielä pyöräillä 15cm loskakerroksen seassa, on ihmeellistä että en tunne enää samanlaista ärsytystä kuin aiemmin. Toki voi olla, että teini-iän vaihduttua hiljalleen aikuisuuteen, on luonne tasoittunut, mutta eniten luulen henkisen tasapainon olevan avain tähän. Halusin jakaa teidänkin kanssanne muutamia tämän päivän positiivisia mietteitä ♥
Rakasta mitä teet: Kliseinen "love what you do" vain yksinkertaisesti pitää paikkaansa. Tämä pätee mun mielestä niin työhön/opiskeluun, kuin vaikkapa liikuntaan. Heti, kun aloin opiskella hiusalaa huomasin, että koulussa oikeasti voi olla kivaa ja opiskelu on todella mielenkiintoista silloin, kun opetellaan just su n juttuja. Puhumattakaan siitä, että nyt teen päivittäin työtä, joka ei musta tunnu työltä välillä ollenkaan. Kehotakin kuuntelemaan itseään tarkkaan. Jos sua ei yhtään kiinnosta sun koulu tai työ ja jokainen aamu on taistelua, että jaksat nousta niihin hommiin, niin onko siinä mitään järkeä? Työ ja opiskelu on todella suuri osa meidän päivistä ja elämästä, eikä siitä tuu mitään, että viettää niin paljon aikaa asian kanssa, joka tuo elämään negatiivista fiilistä. Mä en voinut tajuta kampaamokoulussa niitä opiskelijoita, jotka ties jo koulussa, ettei ne tule tekemään alan töitä ikinä - ei ole mitään järkeä hukata elämästä aikaa ja omia voimavaroja sellaiseen juttuun, joka ei tunnu omalta. Usein koulu- tai työpaikan vaihtamisen taustalla voi olla pelko kaikesta uudesta, kenties joutuisi muuttamaan toiseen kaupunkiin uuden paikan perässä. Mutta oon aivan varma, että se kannattaa, jos saa vihdoin tehdä sitä, mistä oikeasti pitää ♥ Nytkin taitaa olla korkeakouluhaut menossa, joten vinkiksi kaikille - älkää todellakaan katsoko vain niitä vaihtoehtoja, jotka on sun kotipaikkakunnalla tai siinä lähellä, vaan miettikää, mikä teitä oikeasti kiinnostaa!
Ole oma itsesi: Tämäkin kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta on tarkemmin ajateltuna helpommin sanottu kuin tehty. On tärkeä myös muistaa, että vaikka nykypäivän ulkonäkökeskeissä maailmassa tämäkin fraasi helposti rinnastetaan ulkoiseen habitukseen (joka sekin on tietenkin tärkeä), kannattaa vieläkin enemmän keskittyä itseensä sisältä. Unohda se, millainen sinun tietyn ammatin, urheilulajin, kansallisuuden tai minkä hyvänsä perusteella oletetaan olevan. Ihan hyvin sä voit olla se sairaanhoitaja, joka meikkaa ja laittautuu näyttävästi tai miehekkäämmän tyylinen bikinifitnessharrastaja. Multa usein töissä kysellään, kuin jaksan laittautua niin tarkasti joka päivä ja miten viitsin käyttää uusimpiakin vaatteitani työpaikalla. Mä haluan olla oma itseni niin töissä, kuin vapaa-ajallakin, enkä tahdo erotella mitään työ-minua. Laittautuminen ja siistit vaatteet on osa mun tyyliä ja mua, silläkin riskillä, että uudet vaaleat farkut saavat väriroiskeita heti ekana käyttöpäivänään töissä.
Unelmoi ja nauti sulle tärkeistä asioista: Tämä on hieman jatkoa edelliselle. Musta tuntuu, että osa henkisen tasapainon löytämistä on ollut myös se, että olen uskaltanut myöntää erilaiset arvomaailman esim. kavereiden suhteen. Mä voin esimerkiksi suoraan sanoa, että en haaveile ulkomaanmatkoista, eikä matkustelu tällä hetkellä kiinnosta mua juurikaan. Ennen sanoin sen olevan yksi haaveistani koska kaikki kaveritkin oli sitä mieltä ja no kuka nyt ei haluaisi matkustella? Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että käytän ulkomaanmatkan sijasta rahani vaikka uuteen merkkilaukkuun ja se on jotenkin rauhoittavaa myöntää. Samaten se, että raskaan työviikon jälkeen vietä mielihyvin viikonloppuni rauhassa kotona tai parhaassa tapauksessa kotikotona, jossa saan viettää aikaa läheisten ja koiran kanssa. On ollut voimavara oppia myös välillä sanomaan "ei" kavereille. Vaikka onkin ihanaa viettää aikaa ystävien kanssa kahvitellen, shoppailen tai mitä vain, joskus sitä myös kaipaa aikaa ihan vain itsensä kanssa.
Millaisia mietteitä postaus teissä herättää?
Positiivisia postauksia on aina kiva lukea! Täytyy kuitenkin tarttua tohon työminä kohtaan vähän, itse sairaanhoitajaksi opiskelevana. En oo varma ymmärsinkö tota kohtaa oikein... Itse koen että mulla on aika selvä työminä (lähinnä kyllä ulkonäöllisesti) joka eroaa aika paljon sitten normaalista minästä ja näin on hyvä. Töissä ei tietenkään pakko ole kulkea meikittömänä ja tukka pöllyssä, mutta todella laittautunut sairaanhoitaja antaa kyllä epäpätevän kuvan. Runsaiden kosmetiikkatuotteiden, hajuvesien ja lakkojen käyttö aiheuttaa myös riskin potilasturvallisuudessa yhä yleistyneiden hajusteallergioiden vuoksi. Tietty omaa persoonallisuuttaan voi tuoda esille erilaisilla helpoilla kampauksilla vaikka leteillä, jotka ei pysyäkseen tarvitse muotoilutuotteita, tai kevyellä meikillä. Muuten suurempi laittautuminen ei mielestäni alalle kuulu. Tuntuisi tosi hassulta olla se sh joka meikkaa ja laittaituu näyttävästi, jotenkin epäammattimaiselta, hillitty lookki viestii mielestäni enemmän ammattimaisuudeesta. Varsinkin kun tielle saattaa sattua vaikka minkälaisia tilanteita, roiskeita, eritteitä jne. eikä työaikana ole aikaa korjailla valahtanutta tai sotkeentunutta meikkiä :D. Toki tää eroaa sitten aika paljon siitä minästä joka lähtee vaikka ulos juhlimaan (edelleenkin ulkonäöllisesti), mutta mulle se on ihan fine. Rakastan alaani ja oon siellä nimenomaan potilaiden takia hoitamassa heitä, enkä vertailemassa kenellä on hienointa huulipunaa. Ja sen verran oon valmis tinkimään kiinnostuksestani laittautumiseen, eikä se tee musta sen huonompaa ihmistä :).
VastaaPoistaTää on kuitenkin vaan mun mielipide, mutta aina sitä ei välttämättä hoksaa ajatella asioita kaikelta kantilta varsinkin kun ala ei ole oma ja siksi halusin tuoda tänkin kannan esiin!
Postaus oli kuitenkin täynnä paljon kivoja positiivisia juttuja, toivottavasti sun migreeni helpottaa! :)
Kiitos hyvästä kommentista (: Olisin ehkä voinut muotoilla tuon kohdan eri tavalla tai selittää hieman enemmän. Mutta tarkoitin lähinnä sitä, että hoitoalan henkilöistä monesti on yleisesti juuri sellainen kuva, että kaikki kulkevat lähes meikittä töissä eivätkä juuri laittaudu yms. ja voi toki olla, että alalle hakeutuu paljon sen tyylisiä ihmisiä, joille laittautuminen arkisin ei ole kaiken a ja o. Mutta jos joukossa on niitä, jotka rakastaa meikkaamista ja hiustenlaittoa, ei sitä mun mielestä tarvitse jättää ammatin vuoksi ja perustella itselleen surullisena, että kun ei luokka- tai työkaveritkaan laittaudu. Se on totta, ettei voimakkaita hajusteita suoda hoitoalalla käytettävän, mutta onneksi melkein kaikki hiustuotteetkin löytyy nykyään hajusteettomina. Ja tietenkin työ menee aina oman ulkonäön edelle, mutta käsittääkseni hoitoalallakin työskentelevillä on lakisääteiset tauot, jolloin huulipunaa voi sitten korjailla (:
VastaaPoistaHaluan siis korostaa sitä, ettei kenenkään tulisi luopua omista kiinnostuksen kohteistaan, tai itselle tärkeistä jutuista vain siksi että muut olevat niin!
Ja kiitos, toivottavasti huomenna aamu valkenee kivuitta :D
Oi että tykkään näistä sun postauksista! Antaa jotenkin niin hyvän fiiliksen ja ns varmuutta omiin päätöksiin. Ja pakko sanoa että ihanaa että joku "myöntää" ettei matkustelu ole se ykkösprioriteetti mihin rahan laittaisi, täällä toinen joka yhtyy samaan. Kiitos ihanasta postauksesta taas kerran! ♡♡
VastaaPoistaVähän ihana kuulla, että näistä postauksista tulee sulle noin hyvä fiilis ❤️ Juuri tälläisten kommenttien vuoksi haluankin omia mietteitä jakaa. Joo, mä olen oppinut, että itselleen (ja samalla muille) kannattaa olla rehellinen ihan kaikessa, myös tuollaisissa ei-niin-konkreettisissa asioissa kuin unelmoiminen, eikä esittää mitään (:
PoistaMäkin oon hoitoalalla. Mulla oli vakituinen työ, mutta mä irtisanouduin siitä, entisessä työpaikassa oli niin leipääntyneitä hoitajia. He käyttäytyivät tosi tökerösti vanhuksia kohtaan ja suorastaan vittuilivat heille. Otin loparit ja aattelin että mä vähän kattelen mitä elämä tuo tullessaan, no näin mollin sivuilla työn haku ilmotuksen ja hain. Ja sain uuden vakkari paikan, ja täytyy sanoa että edellisestä työstä lähteminen oli ihan paras päätös ikinä. Se söi mua henkisesti tosi paljon, joka päivä mua vtutti ja olin tosi väsyny. Aina kun pääsin töistä niin nukuin ja itkin vaan. Ne työ"kaverit" oli vaan jotain niin hirveitä. Nyt uudessa työssä ja uusien työkavereiden kanssa , voin sanoo että oon ihan hirvittävän onnellinen. Oon energinen ja iloinen enää ei väsytä ja vtuta. Edelleen olen hoitoalalla. Mutta edellinen hirvittävä työpaikka sai jo mut ajattelemaan alan vaihtoa. Työpaikalla ja työkavereilla on vaan niiin suuri merkitys. Nyt olen onnellinen, vihdoin :)
VastaaPoistaJa ps mä laittaudun töihin, siitä tulee itselle hyvä mieli ! :)
PoistaOi vitsit mikä kommentti! Ihana kuulla, että uskalsit tehdä tuon ratkaisun ja vaihtaa työpaikkaa. Ja mikä parasta, uudessa paikassa asiat on nyt tosi hyvin :)
PoistaOmia fiiliksiä kannattaa miettiä ja tunnustella. Mikä on se juttu, joka työssä tai opiskelussa ärsyttää. Sun tapauksessa, niin kun itekin huomasit työ"kaverit" oli se ongelman ydin ja niimpä toi meni just hyvin ilman että sun tarvitsi alkaa vaihtamaan alaa (: Ja oot muuten ihan oikeessa, että työkavereilla on todella suuri vaikutus työhön! Itsekin kestin aikoinaan pitkään puhelinmyyjän työtä huikeiden työkavereiden voimalla :D
Ja ps, ihana kuulla että et oo luopunu laittautumisesta alan vuoksi, jos se tuo sulle iloa :)
Poista