Baby blue loves white

Hame - Weekday / Paita - H&m / Kengät - Nike / Laukku - Michael Kors / Korut - Guess

Ai että mitkä säät Suomea on hellineet näin toukokuun lopun kunniaksi ♥ Mulla on ollut tässä pari viikkoa lomaa, ennen kuin aloitan ensi maanantaina työt uudessa paikassa. Olen ottanut lomaillessa Jyväskylästä kaiken irti - shoppailua, treffejä Jkl:n parhaiden tyyppien kanssa ja tietenkin päivittäin tunteja lenkkeillen ympäri kaupunkia rakkaan koiran kanssa. Suurimman osan ajasta olenkin viettänyt treenikamppeet päällä, mutta lähes aina, kun olen hieman enemmän laittautunut on päälle eksynyt viime kesän kirpparilöytöjen ykkönen - Weekdayn ihana midihame (joka paljastaa ihanasti hyttystensyömät sääret - se on kesä nyt)! Midimitta pysyy ainakin mun suosissa myös tämän kesän, kuten lyömätön väriyhdistelmä baby blue ja valkoinen. Pastellivaaleansininen on ihanaa vaihtelua mun harmaa-valkoinen-beige-värimaailmaan vaatekaapissa ja parasta on se, että se sopii juuri tämän kolmikon kylkeen. Valkoinen taas on ihastuttava väri kesäisin ennen kaikkea kahdesta syystä: se tuo esiin myös tälläisen kalpeanaaman hennon rusketuksen ja on paahtavassa helteessä tummia värejä miellyttävämpi. Oon hipsinyt viime viikot menemään lähinnä lenkkareissa, sillä kaikki muut kengät ovat muuttolaatikoissa. En pane pahakseni, sillä esimerkiksi tähän asuun Air maxit tuovat kivan sporttisen säväyksen. Haaveissa on kuitenkin löytää kesäksi jotkut kivat vähän naisellisemmat kesäkengät. Perusballeriinojen suhteen olen jo vähän luovuttanut liian pienen jalkani vuoksi, mutta ehkä jotkut kivat espadrillot?

Mitä te pidätte tästä simppelistä kesäasusta?

Esittelyssä luksuskosmettiikkaa - Dior

 Yleensähän mulla on tapana tehdä kaikenlaisia kosmetiikkaesittelyitä valtavina ryppäinä - uusia mielenkiintoisia tuotteita kun on niin ihana testailla ja niimpä uutukaisia aina vain jotenkin pääsee kertymään. Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä pienemmän esittelyn loistavasta parivaljakosta, vaikka iso kasa muutakin kosmetiikkaa odottaa pääsyä blogiin, mutta myöhemmin sitten. Vai mitä mieltä te edes olette tälläisistä meikki- ja hiustuotepostauksista? Tykkäättekö te näistä yhtä paljon kuin minä?

Sitten niihin kahteen tämän päiväiseen tuotteeseen. Näitä kahta oman kategoriansa huippua yhdistää merkki, Dior. Tutustuin kyseisen brändin kosmetiikkaan viime kesänä, kun lukuisia suositteluita luettuani hankin heidän huulipunansa, joka muuten oli yksi vuoden parhaita kosmetiikkahankintoja. Dior on ollut mulle aiemmin tuttu ihanista hajuvesistään ja olin pohtinut huomaako eron luksuskosmetiikan ja markettivastaavan välillä, kuten marketin ja kampaamon hiustuotteissa vai jääkö suurimmaksi eroksi vain hinta. Vastaus on, kyllä huomaa.

Tämä Dior Addict huulipuna on edelleen sama, jonka hankin viime kesänä. Tuote on siis todella riittoisa, vaikka se on ollut käytetyin arkipunani pian vuoden päivät. Värin kanssa pohdin kauan, sillä en ollut varma halusinko näkyvämmän pinkin, vai mahdollisimman luonnollisen tuloksen. Valitsin jälkimmäisen mikä onkin ollut viisasta, sillä tämä hennon vaaleanpunainen sävy sopii asuun kuin asuun. Punassa on myös ihana kevyt, mutta ylellinen kiilto, muttei lainkaan tahmaavaa fiilistä. Ja tuo hylsyn ulkonäkö - voiko huulipuna oikeastaan olla enää kauniimman näköinen? Ahkeran käytön johdosta tämä alkaa pikkuhiljaa vedellä viimeisiään, niimpä haaveissa on uusi kappale samaa sävyä, sekä kenties talvikautta ajatellen jokin vieläkin nudempi yksilö.

Suurimmat erot marketin vastaavaan:

♥ Tuntu huulilla - pitkänkin päivän jälkeen huulet tuntuvat raikkailta, eikä punaa oikeastaan tunne huulilla

♥ Kosteuttavuus - ainut tuntu joka tästä huulille tulee on nimenomaan kosteutus, mutta mitään tahmaamista ei ole havaittavissa. Tämän kanssa kuivahuulinenkaan ei talvellakaan tarvitse huulivoiteita 

♥ Pysyvyys - ei keräänny huulien sisäpinnoille rumasti ja näyttää kevyen koostumuksensa vuoksi hyvältä korjailematta myös syömisen ja juomisen jälkeen 

♥ Tuoksu - kun on kerran tuoksuttanut Diorin kosmetiikkaa, ei haluiaisi muuta käyttääkään, ihanan ylellinen, kevyt mutta naisellinen tuoksu

♥ Kaunis ulkonäkö - olenko hullu, kun mun tekisi mieli säilyttää tämän hylsy tuotteen loputtua?

Diorin Diorskin Forever meikkivoide puolestaan on mun uudempi tuttavuus. Sain tästä Trendin välissä näytteen, joka teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Tiedättehän, kun paljon ilmaisnäytteitä testaavana tuntuu joskus, ettei hetkahta enää mistään? Tämä meikkivoide oli kuitenkin poikkeus. Se jäi moniksi kuukausiksi kaivertamaan mun mieltä, kunnes oli pakko suunnata ostoksille. Sain Jyväskylän Kicksissä ihanan ammattimaista palvelua, kun myyjä avusti mua valitsemaan sopivan sävyn ja kertoi muutenkin paljon myös muusta Diorin kosmetiikasta. Vaikka meikkivoide on arvokas, en ole katunut sen ostoa päivääkään. On ihanaa, kun aamulla meikatessa voi vielä kuukauden päästä kihistä innosta, kun saa sutia tätä kasvoilleen. Tämä Diorskin Forever on meikkivoide peittävämmästä päästä, sillä halusin tuotteen, joka riittää mulle meikiksi yksinään - ja sellaisen myös sain. Tämä häivyttää ihohuokosia, tasoittaa ihon sävyä ja vähentää kiiltoa. Yksittäisellä kerroksella saa heleän ja luonnollisen lopputuloksen ja mikäli kasvoilta löytyy jotakin suurempaa peittoa tarvitsevaa (esim. tummat silmänaluset), voi tuotetta kerrostaa paakkuuntumatta. Tämä myös pysyy täydellisesti paikoillaan kestäen myös työpäivän jälkeiset hikitreenit. Ja kaltaiselleni puuteria inhoavalle tämä sopii mattaisuutensa vuoksi myös pelkilteen. Olen varma, että tätä hankin toisen tuubin heti ensimmäisen loputtua - paluuta markettimeikkivoiteisiin ei ole.

Suurimmat erot marketin vastaavaan:

♥ Yhdistetyt ominaisuudet - markettikosmetiikassa olen tottunut siihen, että mikäli haluan peittävän meikkivoiteen, on valitettavasti unohdettava heleys. Tämän Diorin oman kohdalla sain molemmat! Vaikka meikistä tulee peittävä, on look myös samaan aikaan heleä ja iho uskomattomalla tavalla meikittömän näköinen

♥ Pysyvyys

♥ Riittoisuus - yksi pieni pumppaus riittää hyvin koko kasvoille

♥ Tuoksu - tässäkin on aivan ihana, hento, mutta Diormainen tuoksu

♥ Ylellinen ulkonäkö - kauniisti kirjailtu pumpullinen lasipullo on niin kaunis, että sitä voisi pitää koristeena kylpyhuoneessa

Tällä hetkellä huulipuna ja etenkin meikkivoide ovat kulmatuotteiden ohella meikkini kulmakivet, sillä ripsipidennyksien vuoksi look on muuten hyvin yksinkertainen. Sen vuoksi koen järkeväksi panostaa juuri näihin tuotteisiin. Etenkin meikkivoide, joka kuitenkin on aivan ihon pinnalla pisimpinä päivinä yli kellonympäryksen, on tuote jonka haluan olevan - voisiko sanoa niin hyvä kuin rahalla saa. Loppupeleissä näissä luksustuotteissa huomaa myös saman, kuin kampaamon hiustuotteissa - kalliimpi on riittoisampi ja voi lopulta tulla sen vuoksi jopa halvemmaksikin.

Löytyykö teiltä jotakin "luksuskosmetiikkaa"?

Blogini tarina

Ihana Linda haastoi mut kertomaan blogini tarinan. Yleensä oon tosi huono toteuttamaan mitään haasteita, mutta Lindan tekstiä oli niin mieleenkiintoista lukea, että innostuin ajatuksesta. Mun blogihan on perustettu (apua) vuonna 2009, eli olen blogannut 8 vuotta. Blogin ensimmäiset postaukset, oikeastaan ensimmäiset parin vuoden tekstit aiheuttaa mussa nolostusta ja myötähäpeää itseäni kohtaan, mutta en halua poistaa niitä, vaikka mieli on välillä tehnyt. Olen muuttunut paljon näiden vuosien aikana, mutten halua esittää mitään muuta kuin olen ja siksi myös nolo menneisyyteni saa näkyä hahah! Joten jos kiinnostaa, voi sivupalkista tehdä aikamatkan menneelle vuosikymmenelle. Aion nyt käydä blogini tarinan läpi todella suurpiirteittäin, jottei postaus veny aivan mahdottomiin mittoihin.

Nykyään kategorisoin blogin mielessäni eniten kauneus ja terveys-teemaiseksi. Tykkään tehdä tuote-esittelyitä, esitellä uusia ostoksia, postata kaikesta treenaamiseen ja hyvivointiin liittyvästä, sekä välillä asuja ja ihan kuulumisiakin. Nykyään mulla on vahva visio siitä, millainen haluan blogin olevan, mikä tänne sopii ja mikä ei. Menneisyys ei kuitenkaan ole ihan yhtä selkeä.

Blogin ensimmäiset vuodet 2009 ja 2010 olivat täynnä pitkiä kirjoituksia vähillä kuvilla. Aluksi postasin paljon ns. mielipidekirjoituksia, joiden kuvituksena toimi yläpuolella näkyvän kaltaisia Paintilla piirrettyjä koirakuvia. Alunperin perustinkin blogin lähinnä kyltymättömän kirjoitusintoni vuoksi, mutta pikkuhiljaa aloin ottaa vaikutteita seuraamistani blogeista, eli lisäillä joukkoon asukuvia ja esim. yksi vakkariaiheista oli mun kännykän koristeluiden päivitys! Tuohon aikaan meno oli ihanan epäammattimaista - asukuvat oli ihan ok ottaa peilin kautta ja taustalla sai näkyä vaikka oma huone kaaoksen vallassa. Kun mä aloitin bloggaamisen, valtaosa ihmisistä ei vielä tiennyt mikä blogi on, eikä todellakaan olisi tullut mieleenkään kutsua itseä "bloggaajaksi". Tuolloin ihmiset bloggasivat siksi, että se oli hauskaa - mitään yhteistyökuvioita tai muita ei vielä juuri 2000-luvun blogeissa näkynyt, joten kaikki oli ns. rakkaudesta lajiin.  Jälkeen päin olen välillä miettinyt, kuinka paljon enemmän olisin saattanu blogista hyötyä, jos olisin tuolloin "tyrkyttänyt" sitä joka paikassa, koska blogit olivat vielä tuolloin harvinaisuus. Sellainen ei kuitenkaan ole koskaan ollut mun tyylistä.

2011 vuonna bloggailin vähän silloin kun kerkesin, esim. kesältä tuli tosi vähän postauksia. Mun tyyli alkoi pikkuhiljaa hiusten värin mukana muuttua naisellisemmaksi ja enemmän mainstreamiksi, joten blogissakin näkyi yhä enemmän asujuttuja ja mm. ostosten esittelyä. Hauska ajatella, että tuolloin ihan perus laukun esittelykuva oli tuolloinen huonossa valossa kädessä napattu otos. Tein myös paljon postauksia mun kynsistä jotka oli näköjään aika hervottomissa mitoissa välillä.

2012 vuoden postauksia selatessa en voi muuta kuin pysähtyä miettimään, miten erilainen mun elämä tällä hetkellä on. Tuolloin elettiin lukion viimeistä kevättä, oli abiristeilyt, kirjoitukset yo-juhlat ja kesällä mm. kahdet festarit. Syksyllä odotti välivuosi ja elämä oli villiä. Postailin tuolloin melko tiiviiseen tahtiin, kirppariostoksia, ihan arkisia juttuja ja kaikista eniten .. alkoholiin liittyviä tapahtumia. Tästä sain usein myös haukkuja niin blogissa kuin netin keskustelupalstoilla, mutta kuten nykyäänkin, myös tuolloin mä kirjoitin just sellasta blogia, kun itse halusin. Tuolloin mulla oli tapana ottaa paljon kuvia kameran ns. yöasetuksella, joka teki kuvista tuollaisia "vauhdikkaan" näköisiä. 

2013 blogissa näkyi selvästi käänne nykyiseen päin. Muutin omaan kotiin ja aloitin opiskelun kampaajaksi. Kuvaussessioita oli ihanan helppo järjestää omassa yksiössä ja pikkuhiljaa aloin panostaa kuviin vähän enemmän. Toki edelleen tuli otettua asukuvia asunnon peiliovikaappien kautta, mutta toisaalta oli aika ihanaa, kun kerkesi esim. aamulla ennen kouluun lähtöä napata päivän asukuvat ja postata ne blogiin. Tein myös ensimmäisiä hiustutoriaaleja, sekä aloin esitellä käyttämääni kosmetiikkaa. Pikkuhiljaa blogista jäi pois tietynlainen päiväkirjamaisuus ja postailin enemmän selkeistä aiheista, kuten juuri hiukset ja kosmetiikka. Tuolloin tuli otettua aika paljon kuvia kännykällä, sillä mun ja kameran yhteistyö ei sujunut tuolloin kovin hyvin, ennen kuin hankin uuden objektiivin. 2013 vuonna mut kutsuttiin myös ekaa kertaa Indiedaysin blogitapahtumaan ja bloggaaminen alkoi selvästi olla asia, josta yhä useampi oli tietoinen.

Viimeiset vuodet blogi on pysynyt mielestäni teemoiltaan yhtenäisenä ja selkeänä. Jos haluaisin tästä täysin katu-uskottavan, poistaisin luultavasti kaikki postaukset ennen vuotta 2013, mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, aiemmissa vuosissa on niin suuri osa mun menneisyyttä, että haluan kaiken häpeän varjolla vaalia niitä. Koska oon blogannut ihan tajuttoman kauan, tästä on todellakin tullut mulle rakas harrastus ja iso osa elämää. Mun blogi on pysynyt vuodesta toiseen lukijamäärältään pienenä ja tiedän, että blogi on monessa mielessä tosi "nähty" ja "kulunut". Onpa mulle päin naamaa sanottukin, kuinka "ei ikinä jaksaisi blogata noin kauaa noin pienellä lukijamäärällä". Mä oon kuitenkin kiitollinen jokaisesta lukijasta, jota mun höpötykset kiinnostaa, eli super iso kiitos vain te ihanat ♥ Jotenkin näin monen vuoden jälkeen en silti osaisi varmaan lopettaa tätä, vaikka lukijoita olisi pyöreä 0!

Kiitos vielä Lindalle huippuhaasteesta! Seuraavaksi tätä toteuttamaan haastan upeat naiset Annin, Ennin, Jennan ja Sagan - teilläkin on kaikilla jo pitkät blogiurat takana ja olisi hauska lukea teidän omia mietteitä blogienne menneisyydestä.

"Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa.) Saat osallistua vasta saatuasi haasteen. (Ja niitähän voi vaikka pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen) Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsiltä, voit haastaa jonkun toisen. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina- haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi"

Happiness is a new pair of Nikes

Urheilu-teemaisilla postauksilla jatketaan! Nimittäin oon nyt parin viikon ajan ehtinyt testailla yhtä mun synttärilahjoista - uusia lenkkareita ja halusin tulla hehkuttamaan näitä teillekin. Kyseessä on siis Nike Free Run mallin kengät, jotka osoittautui pitkän urheiluliikkeessä käydyn pohdinnan jälkeen nappivalinnaksi. Mulla oli ennestään jo hieman elämää nähneet, mutta vielä ihan asiansa ajavat Niket todella tukevilla vaimennuksilla, eli suoraan juoksuun suunnattu malli. Niimpä halusin nyt kaveriksi hieman kevyemmän parin, joka tulisi pääasiassa koiralenkeille ja muuhun reippaaseen kävelyyn, mutta jonka tulisi sopia myös juoksuun, sillä tiedättehän, joskus fiilis vie mukanaan ja kävelylenkistä tuleekin vauhdikkaampi? Ja Niken treenikamoihin hurahtaneena merkki oli myös ennestään valittu. Nämä Free Runit tuntuivat heti alussa kuin unelmalta jalassa - niin kevyet, aivan kuin kävelisi paljain jaloin. Olen kerennyt nyt testailla näitä kuitenkin myös pidemmillä 15km lenkeillä, eivätkä jalat ole kipeytyneet lainkaan, vaikka epäilin riittääkö näin "heppoisissa" kengissä tuki. Voin siis enemmän kuin suositella näitä kaikille, jotka kaipaavat höyhenen keveitä askelia kevyemmille lenkeille ♥ Värin suhteen olin kahden vaiheilla, sillä rakastan kirkkaita värejä treenikengissä, sekä tietenkin valkoista. Lopulta päätin kuitenkin valita käytännöllisimmän, eli mustan.

Hauskaa on muuten se, että nykyään lenkkareiden olessa trendikenkiä on näitä uutukaisia tullut käytettyä lenkkipolkujen lisäksi lähes kaikkialla muuallakin. Kuka olisi muutama vuosi sitten uskonut, että klassinen trenssi saa parikseen Niket? 

Millainen suhde teillä on lenkkareihin?

5 vinkkiä kuinka saada näkyvät vatsalihakset

Aletaan lähestyä (ainakin säiden puolesta) hyvää vauhtia kesää ja bikinikautta ♥ Tämä on varmasti aikaa, jolloin itse kukin tutkailee itseään peilistä - kuinka kuluneen talven treenit on purreet? Multa kysellään eniten hyvinvointiin liittyvistä jutuista vatsasta ja se on ihan ymmärrettävää. Kuinka mun vatsalihakset voi erottua, vaikka rasvaprosentti on varmaan ainakin 50?  Allaolevan kollaasin isoin kuva on tältä aamulta, täyttävän aamupuuron jälkeen, ennen päivän treeniä. Kaksi pienempää on viime kuun kuluneilta viikoilta. Mun vatsassa erottuu lihakset nykyään oikeastaan lähes aina. Vatsan seutu oli myös ensimmäinen, josta aikanaan elämäntapamuutoksen tehtyäni näkyi tulokset ensimmäisenä. Myönnän, että se on myös itselleni päivittäisen tarkkailun kohde.

Kaivelin arkistoja ja tein allaolevan itseäni hieman kammottavan, mutta hyvin havainnollistavan kollaasin. Ensimmäinen (luiseva) kuva on kesältä 2014 ja toinen kuva viime kesältä 2015. Kroppa on kokonaisuutena kuin yö ja päivä, mutta vatsanseudulla look on rusketusta lukuunottamatta aika sama. Tunnen löytäneeni jonkin kultaisen keskitien, jota noudattamalla masu näyttää aikalailla samalta vuodesta, vuodenajasta ja viikoista toiseen. Parantaahan aina tietenkin voi, mutta itse olen tämän hetkiseen ihan tyytyväinen. Tänään lenkillä mietiskelin tälläistä postausta, jossa jakaisin muutamia vinkkejä keskivartalon suhteen. Nämä eivät todellakaan ole sellaisia, joilla mistä tahansa kuosista kerkeää kuntoon tulevaksi kesäksi, vaan enemmänkin tapoja, jotka olen vuosien saatossa nyt todennut hyviksi. En muutenkaan ole mikään "kesäksi kuntoon"-kampanjoinnin puolesta puhuja, sillä kannatan nimenomaan pysyvästi terveellistä elämäntapaa. Mutta jokainen tyylillään. Tässä kuitenkin mun 5 vinkkiä vatsalihaksiin ♥

1.Treenaa kokonaisvaltaisesti Vatsalihakset ovat osa kropan tukilihaksistoa ja vaikka ihana polttelu vatsarutistuksia tehdessä tuntuukin tehokkaalta, kaikista tärkeintä on silti kokonaisvaltainen harjoittelu. Vaikka vatsanseutu olisikin se, jonka omasta mielestä kaipaa kehitystä eniten, ei kannata unohtaa muun kropan treenejä, sillä keho on kokonaisuus. Kannattaa myös haastaa kroppaa monipuolisesti, sillä kuten sanottua, vatsalihakset kuuluvat tukilihaksistoon, joka kehittyy erilailla tasapainoa vaativissa liikkeissä, ketteryysharjoittelussa ja keskittymiskykyä koettelevissa yksittäisen lihasryhmän harjoituksissa.

2.Keskity kunnolla Kun sitten treenataan tietoisesti vatsalihaksia, eli tehdään niitä rutistuksia yms. tulee täysillä keskittyä treenattavaan lihakseen. Monia vatsalihasliikkeitä voi huomaamattaan tehdä hieman huijaten käyttämällä esim. lonkkia tai heijausliikettä liikaa apuna. Niimpä on todella tärkeää keskittyä jokaista liikettä tehdessä siihen, että tuntuma pysyy vatsoissa. Laatu korvaa määrän, eli kannattaa ennemmin tehdä huolellisesti pienempi määrä tehokkaita liikkeitä, kuin 100 vatsaa sinne päin.

3.Suosi oman kehon painoa ja staattisia pitoja Mä en ole vuosiin käyttänyt salilla mitään "vatsalihaslaitteita" joihin lastataan painoja, sillä niissä tulee helposti tehtyä työtä juuri muilla kuin vatsalihaksilla. Koen itse kaikista parhaiksi keskivartalon liikkeiksi oman kehon painolla tehtävät harjoitteet, kaikkien kuninkaana lankku-pidon. Joitakin rutistuksia teen joskus esim. levypaino lisäpainona.

4.Kiinnitä huomiota ruokavalioon ja vedenjuontiin On sanottu, että vatsalihakset tehdään keittiössä. Osittain tämä tosiaankin pitään paikkaansa, etenkin herkkävatsaisten kohdalla. Tiedostan, että mun vatsalle gluteenittomuus sopii hyvin ja vaikka hetkeen en olekaan ollut asian suhteen todellakaan tarkka, pyrin arjessa välttelemään vaaleita viljoja ja valitsemaan mahdollisiman usein gluteenittoman vaihtoehdon. Kannattaa suosia hyvänlaatuisia hiilihydraatteja ja rasvoja. Runsas veden juominen on aineenvaihdunnan kannalta todella tärkeää ja vatsan seudulle kertyy ainakin itsellä heti turvotusta, jos en jostain syystä ole pystynyt juomaan vakkari 4-5 litran päivittäistä vesiannosta. Superfoodeista suosittelen erilaisia siemeniä (mm. chiasiemenet), jotka niin ikään tukevat vatsan toimintaa ja myös puhdistavia superleviä, joista voi lukea mm. täältä. Kaikenkaikkian ruokailun suhteen kannustan kuuntelemaan omaan kroppaa. Herkkävatsaisena huomaan heti, jos olen syönyt jotakin sopimatonta ja niimpä kivuton vatsa on se mihin ennen kaikkea valinnoillani pyrin. Kivuton vatsa myös näyttää hyvältä - ei turvotusta.

5.Rakasta kehoasi  Tie litteään keskivartaloon ei ole helppo. Ja vaikeinta varmasti monelle on saavutettujen tulosten ylläpitäminen. Vaikka mun kroppa on viimeisten vuosien aikana kokenut muutoksen äärimmäisestä hoikkuudesta lihaksikkaampaan (ja rasvaisempaan) olen silti ollut pääasiassa tyytyväinen. Jokaisella tietenkin on päiviä, jolloin oma kroppa harmittaa, mutta jatkuva stressaaminen usein vie asioita vain pahempaan suuntaan - stressitilassa keho ei toimi kunnolla ja aineenvaihdunta jumittuu jne. Muutoksista, kevään sairasteluista ja kiireisestä arjesta huolimatta koen pystyväni pysymään kultaisella keskitiellä juuri omaa kehoa kuuntelemalla. Jos on kiireinen viikko tiedossa, en todellakaan halua kaiken keskelle vielä turvonnutta ja kipeää vatsaa - tämän vuoksi itsellä tulee jo selkärangasta tietyt valinnat esim. ruokavalion suhteen. Kun omaa kroppaa rakastaa ja haluaa sen aidosti voivan hyvin, näyttävät tulokset ulospäinkin yleensä paremmilta.

April through my phone

Tänään oon saanut nautiskella ihanan aurinkoisesta vapaapäivästä, johon onkin sisältynyt mm. treeni ulkoilmassa ♥ Toukokuun ensimmäiset päivät ovat olleet vilskettä täynnä, uuden työsopimuksen kirjoittaminen, ensimmäinen vierailu uuden kodin työmaalla ja tietenkin työt. Niimpä ehätän vasta tänään tämän perinteisen viime kuu kuvina-postauksen kimppuun!

①Huhtikuussakin haettiin herkulliset sushiateriat Seinäjoen keskustassa sijaitsevasta sushimestasta. Niin taivaallista ♥ ②Mun look parhaiden partureiden paljubileissä ③Ja tässä parhaat parturit kyseisissä juhlissa ④Sanat ei riitä kuvailemaan kuinka onnellinen olen siitä, että minä ja tämä karvarousku ollaan pian samassa kaupungissa

①Tän hetken lempparismoothie: avokado, vadelmia, mehukeittoa ja raakakaakaojauhetta - ihan kuin sorbettia! ②Joogahulluus on saanut uusia ulottuvuuksia täydellisen värisen treenimaton johdosta ③Otan valehtelematta joka kerta tälläisen samantyylisen selfien heti ripsihuollon jälkeen hahah ④Täydellinen iltapala: lempiteetä ja banskupannareita

①Treeni-into on kyllä ollut taas huipussaan, kun migreenikohtaukset on saatu (toivottavasti pitkäksi aikaa) selätettyä ②Valmistin ensimmäistä kertaa itse perinteistä hummusta, jota täytyy kyllä tehdä uudelleen. Herkullinen tahna sopii lisukkeeksi vaikka mihin! ③Synttäri-illallisella rakkaan kanssa. Meillä oli suuret suunnitelmat mennä syömään johonkin muuhun, kuin ketjuravintolaan. Seinäjoella valinnanvara ei kuitenkaan ole päätä huimaava ja nälkä johdatti tuttuun ja turvalliseen ④Yksi synttärilahjoistani: uudet Niket - näillä ei vain voi mennä pieleen

①Shoppailulook vapaapäivältä, jolloin suuntasin juuri hakemaan uusia lenkkareita. Olemus ei ollut yhtä hehkeä käveltyäni keskustaan ja takaisin kaatosateessa. ②Banskupannareita on tullut viime aikoina tehtyä usein, mutta mikäs siinä, kun samalla voi saada sekä herkullisen, että terveellisen välipalan ③Word ④Maailman rakkain vappuhulinoissa♥

Toivottavasti teidän toukokuu on alkanut mukavissa merkeissä!