Kofeiinin tarpeeni on varmasti noussut lukion aloittamisen jälkeen, sillä nykyään ostan lähestulkoon päivittäin tuosta epävarman oloisesta rakkineesta kahvikupillisen jos toisenkin. Sen jälkeen on vähän aikaa ihanan pirteä ja lämmin olo, mutta myöhemmin väsymys palaa mukanaan karsea kylmyys.
En tiedä miksi, mutta tuntuu, että minun on nykyään aina kylmä.
Viimepäivinä on taas puhuttu ihan hirveästi niistä kaiken maailman vaalirahajupakoista ja välillä minun on vallan tehnyt mieli mennä sammuttamaan se televisio, radio tai muu rakkine, joka noita uutisia on kulloinkin kaiuttimistaan suoltanut. Tokihan Suomen hallituksen mahdollinen korruptoituminen on kauhistelun arvoinen asia, mutta en ymmärrä, miksi tätä juttua pitää vatvoa kuukausitolkulla? Kuluu korkeintaan viikko ilman ainuttakaan vaalirahasotku-uutista, mutta jo vain seitsemän päivän kuluttua on joku taas kaivellut esille jotakin uutta ja taas sama oravanpyörä nytkähtää käyntiin.
Tänään pysähdyin hetkeksi miettimään, eikö meidän maassamme muka ole suurempiakin ongelmia kuin moinen rahoituskiista? Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut ja siitä voidaan ottaa oppia ensikerralla.
Kävin eilen vaihtamassa tähän medusaan lyhyemmän korun. Nyt tämä tuntuu jo huomattavasti miellyttävämmältä. Voin puhua, syödä ja nauraa ilman että tapin toinen pää hankaa koko ajan ikeniä tai hampaita. Muutenkin tämä lävistys on parantunut melkoisen hyvin. Labret ei tainnut silloin olla aivan yhtä kauan turvoksissa, mutta muutoin nämä ovat minusta olleet aika samanlaisia parannella. Liekö tuo ihmekkään, kun kummatkin reiät ovat kuitenkin huulessa.Me käytiin Vilman kanssa myös eilen kattomassa jatko-osa sille Miehet jotka vihaavat naisia-leffalle, josta taisin puhua joskus aiemmin. Tämän 2.osan nimi oli: Tyttö joka leikki tulella ja onneksi se ei ollut aivan yhtä ällöttävä, kuin edeltäjänsä vaikka jollainlailla hirveä ja karu kuitenkin. Voin kyllä suositella kumpaistakin ! 3.osa ilmestyy Vilman tietojen mukaan jo joskus marraskuun tienoilla ja sekin on kyllä sitten pakko nähdä.
Välillä - tai oikeastaan aika usein - en ymmärrä ihmisiä. Uusimpana esimerkkinä sellaiset henkilöt, jotka saavat jotain kumman tyydytystä valittaessaan muille joistakin täysin epäolennaisista ja käsittämättömistä asioista. Mm. eilen siellä leffassa istui aivan mun ja Vilman edessä semmoinen muija, jonka ilme oli jo sinne saliin tullessa niin vastenmielinen, että iho miltein meni kananlihalle. Ennen kuin tämä nainen seurueineen oli saapunut paikalle oli pitänyt jalkojani siinä edessä olevan penkin selkänojan päällä, mutta nyt siirsin ne vieressä kököttävän Vilman syliin. Löysin hyvän asennon ja hetken aikaa sainkin olla siinä rauhassa. Lopulta tämä aiemmin mainittu naikkonen kääntyi meihin päin ja tiuskaisi erittäin epäystävälliseen sävyyn: "Otatko ne jalat siitä pois?". Tottelin heti, sillä niin julman näköinen tämä kyseessä oleva rouvashenkilö oli, mutta en aivan ymmärtänyt, mitä ihmettä ne jalat siinä Vilman sylissä sitä naista haittasivat. Olin varonut edes hipaisemasta hänen niskaansa, penkkiään tai oikeastaan tuomasta tassujani edes 30 cm etäisyydelle koko ihmisestä. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että sitä naista vain häiritsi se tieto siitä, että ne jalat olivat 35 cm sen niskan takana, Vilman sylissä.
En ymmärrä. Mistä noita tyyppejä tulee?
Nyt minulla on kiire katsomaan BB:tä, joten lopettelen tähän :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti