Vadelmamato ja kaalimato eivät kaiketi olekaan sukulaisia

Kurnau! Tein viikonloppuna huipuimman kirpparilöydön aikoihin. Oon ettinyt kissojen,koirien ja kilpikonnien kanssa varmaan vuoden päivät kunnon haaremihousuja ja alla näkyvät täydellisyydet osuivat silmiin euron hintalapun kera. Olin yhtä hymyä.

 Etenkin kun tiesin, että mun täytyy samaisella reissulla tuhlata pieni omaisuus tollasiin ns. pakollisiin juttuihin. Oonko ainut, jota ärsyttää joskus (tai aika useinkin) ostaa jotain jotain samoja perustuotteita vanhojen loppuessa? Jotenkin en koe saavani vaikka uudesta luottoripsariyksilöstä samaa iloa irti, kuin vaikkapa ihan tuntemattomasta kasvokuorintakokeilusta. On yksinkertaisesti tylsää laittaa rahaa johonkin sellaiseen, jonka etsintään ei tarvitse nähdä lainkaan vaivaa ja jonka vuoksi tehty reissu keskustaan kuvaillaan kavereille "mun oli pakko käydä ostamassa..".

Muutamat hömppähuippujutut sai turhautuneisuuden tunteen haihtumaan yhtä nopeasti kuin rahan 0101010-muodossa tililtä erinäisiin osotteisiin. Onneksi kohta on tilipäivä ja mulla on torstaina työhaastattelu. Vaikka tienaankin mun nykysessä työssä superhyvin inhoon sitä niin paljon, että toivon pääseväni johonkin muualle.

Tässä vielä (huonoja) kuvia siilistä, kun hiukset on kiinni. Joku epävarma kyseli muutamia postauksia sitten miltä tällänen tukka näyttää ponnarilla/nutturalla ja muistin viimein tilaisuuden tullen napata parit näpsyt. Mun mielestä toi lyhyt osio tuo hauskasti särmää perusponihäntiin eikä näytä ollenkaan tyhmälle. Kaikki sivusiilistä haaveilevat ei saa multa muita mielipiteitä, kuin että tarttukaa rohkeasti iskän partakoneeseen - tää on paras! 

Ja loppukevennykseksi maailman söpöin kilpikonna. Vai onko jollain vastaan väittämistä?

XOXO♥

Tohvelieläin oli alkuaikojen monimuotoisin otus

 Hoi! Lomat on kivoja - paitsi kun ne loppuu. Mun syysloma oli kokonaisuudessaan melkoisen mainio, tässä vielä koottuna muutamia juttuja, joita viikon aikana kerkesi kännykkään (ja vähän oikeeseen kameraankin) tallentua !

①Kävin kattomassa pari mun veljen jääkiekko pelii, mm. Lahdessa ② Syöpöttelin hyvin ③ Kilpikonna löyty jo toistamiseen parin viikon sisällä kuivauskaapin sisuksista - en tiiä mitä tätä voi sanoa ④ Hankin viimein toisenkin venäjän kirjan ! En ees muista oonko kertonu, että alotin venäjän opinnot aikuislukiossa?

Perjantaina tehtiin Vilman kanssa taas reissu Saarijärvelle heppailun merkeissä. Perisuomalaisen "kauniin" syyssään johdosta mentiin maneesissa, en ees muista millon oisin viimeks sisätiloissa ratsastellu. Vilman ja mun kameran yhteispeli ei toiminu kovinkaan hienosti, joten kuvasaldo jäi mun osalta vähän kehnoks. Mutta tekipähän taas hyvää olla hepan selässä - ja vieläpä ihan uudet (tai no mulle uudet, kirpparilta löytyneet) chapsit jalassa!

Lauantaina vietettiin vielä tytyjen kanssa pienimuotoisia lomantappajaisia, joihin sisältyi sivistynyttä siemailua ja jalkapohjien sydämen kyllyydestä tanssahtelua Rumassa.

① Mun naama näytti tollaselta - laitoin pitkästä aikaa eri ripset ja totesin heti, että pysyttelen jatkossakin niissä vakkariräpsyissä! ② Kuus sinne tänne hösöttävää naista sulloutuneena alkuillaksi neljän seinän sisään, Jonnan huoneessa alottelussa on vaan sitä jotain :D ③ Passionista perus kelkka ennen Ruma-reivejä ④ Roosa on söpönä - mä edes yritin.

Itseäni toistaen kysyn viime postauksen tavoin, mitäs teidän lomiin (niihin juuri loppuneisiin tai vasta startanneisiin) kuuluu?

XOXO♥

Ps. Kuten tosta sivupalkissa näkyvästä Instagram-kollaasista voikin huomata, päivitän sitä tosi paljon ahkerammin kuin blogia - kannattaa siis tarkkailla (ja tykkäillä) aktiivisesti! JA HALUUN alkaa seurata teidän grammeja, että nimimerkkejä vaan kehiin.

Marakatti on kykenevä inhimillisiin tekoihin

Moi! Mulla on nyt menossa todella tarpeeseen tullut syysloma ja mitenkäs lomat aloitetaan? No ehdottomasti juhlimalla vähäsen. Lauantaina lähdettiin neitien kanssa laittamaan jalalla koreaksi ja alkuillan kuvakavalkaadi Roosan mestoilla vietetyistä etkoista esittäytyy teille nyt!

Laitoin ekaa kertaa päälle ton taannoin kirpparilta löytyneen (teko)nahkamekon ja muutenkin olin kyllä taas tapani mukaan tollanen seitan666-henkinen ninjawarrior.

Oon tainnut muutaman aikaisemmankin kerran messuta siitä, miten en kestä Roosan kumpaakaan kotia, koska ne on niin ihanasti sisustettuja! Kattokaa nyt noita kaikkia yksityiskohtia - ah.

Niksipirkkailtiin kun shottilasit uupu. Muistan, kun otin tätä kuvaa ja mietin jo sillon "tästä ei hyvää seuraa".

Hevi-Jonna.

Roosan pikkuveli käskettiin tarjoutu ottamaan meistä yhteiskuvan. Muistan et ton kuvan jälkeen taidettiin viidessä minuutissa enemmän tai vähemmän kiitää lähimmälle bussipysäkille ja otettiin keskustassa suunnaksi Bra.

Siellä oli joku tollanen himmee tapahtuma ja noh ainakin allekirjottaneelle jäi vähän epäselväks ton syvin olemus, mut hyvät kemut oli. JA uskokaa tai älkää - kerrankin mulla ei ole lisätä tähän loppuun myöhempien tuntien vessapeili-kuvia, ihmeiden aika ei ole ohi !

Huomenna lähen taas heppailemaan, joten (teille yllättävän monille) heppailijoille siellä ruudun toisella puolella on varmaankin taas pian luvassa mieluisaa luettavaa! Mutta kertokaas kaikki, miten teidän syyslomat on sujuneet?

XOXO♥

Hevosen esi-isä oli tuskin chihuahuan kokoinen

Hejsan! Viime heppapostauksen yhteydessä sai tuulta alleen idea mun ponityttöhistoriasta kertovasta entrystä ja tadaah, tässäpä tätä nyt olisi. Noiden kuvien haaliminen oli aika moisen työn ja tuskan takana - mutta hauskaakin oli. Sen lisäksi, että oon nähtävästi kehittynyt ratsastuksellesti hieman, ainakin naamavärkki ja hiuskuontalo ovat kohdanneet aikojen saatossa monenmoisia muutoksia eheh. En siis vastaa järkytyksistä joita pikkuminä olemuksellaan mahdollisesti aiheuttaa :D

Alotin ratsastuksen suht' myöhään (vaikka kaikkihan aina sanoo "koskaan ei ole liian myöhäistä) 5. luokalla, vuonna 2004. Nää ekat kuvat kesältä 2006, jolloin olin ensimmäisellä leirillä ja tolloin olin heppaillut reilun vuoden. Hyppäsin taino "hyppäsin" ekaa kertaa ja tehtiin tollasia siistejä istuntaharjotuksia. Mielikuvat tolta leiriltä on aika hämärän peitossa, mutta ainakin muistan miten mua harmitti, että ton mun hoitsun (poseeraa viimesessä kuvassa) jalka tuli kipeeks niin en saanu ratsastaa sillä ollenkaan.

(Hajoon itelleni ja tolle laadulle :D:DD) Leirin jälkeen jatkoin vakkaritallilla Masossa ahkerasti harjottelua ja ratsastettua tuli väh. kerta viikkoon. Tutustuin kaikkien aikojen lemppariponiin, Tipsuun, jolla menin tyyliin aina.     

Kesällä 2007 olin toistamiseen leireilemässä ja sainkin siitä huomattavasti enemmän irti, kun ratsastuskokemusta oli kerennyt karttua kunnolla. Menin ekaa kertaa ilman satulaa, kävin maastossa ja hyppäsin ihan kunnolla. Tulin leiriestekisoissa kolmanneksi ja olin hirmu tyytyväinen itteeni, sillä taakse jäi moni vuosia pidempään esteitä ylitellyt ratsastaja. Rakastuin tohon mun leirihoitsuun, Vinkki-suokkiin ihan silmittömästi ja oon vieläkin sitä mieltä, että toi on yksi upeimman näkösiä koneja joita oon kuunaan nähnyt.

Ton toisen leirin jälkeen aloin käydä Masossakin estetunneilla säännöllisesti ja ponivuodet alkoi jäädä taakse, kun Tipsun tilalle vakiintui Wellu. Toi hevonen oli niin tavattoman hyväntahtonen, että sen kanssa oli mainio harjotella esteiden ylitystä vaikka mun tekniikka ei alussa mikään loistavin ollutkaan - kuten kuvastakin näkyy.

Vilma tuli mun elämään ruvettiin käymään aina välillä Viitasaarella ratsastelemassa niiden hevosella. Kyseessä on siis sama heppa, joka siinä edellisessa heppapostauksessa pörhälti menemään!

Heppailin aktiivisesti vuoteen 2010 asti, esteitä, koulua, maastoilua. Viimeistään Maso tuli tutuksi, kun olin yhtenä kesänä siellä leiriavustajana ja täytyy sanoa, että jossain vaiheessa taisin oikeasti osatakkin ratsastaa. Suurin yksittäinen este jonka hyppäsin, oli metri ja ratana varmaan jotain 70cm. Koulupuoleltakin alkoi sujua avot, sulut ja mitä niitä nyt oli. Wellu pysyi mun ehottomana lempparina kaikki vuodet ja sitä hoidellessa opin ainakin laittamaan pintelit superhyvin!

Ajan puute ja mun parhaan tallikamun lähtö vaihtoon varmaan oli ne suurimmat syyt, miksi polleilu lopulta auttamatta jäi pois. Kahden vuoden aikana on nyt tullut ratsastettua vain muutama kerta, mutta aina satulasta alas tullessa mietin, että hitsit miksen tee tätä enemmän.

Tän hetkiseen elämäntilanteeseen sopisi mainiosti vaikka joku vuokrakopo, jos sopiva löytyisi. Ehkä meenkin tän postauksen tehtyäni vähän kurkkimaan tarjontaa - kuka tietää jos tästä vaikka pian tuleekin kunnon hevosblogi hihi.

No mitäs piditte mun kaviollisten kaitsenta urasta näin pähkinänkuoressa esiteltynä?

XOXO♥