Mistä tietää löytäneensä oman alan?

Kevät on ihanaa, mutta usein myös stressaavaa aikaa - etenkin nuorille opiskelijoille. Peruskoulun päättävät pähkäilevät lukion ja amiksen välillä, tulevat ylioppilaat taas jatkavat pänttäämistä kirjoitusten jälkeen pääsykoemateriaaleilla. Välivuoden pitäneet koettavat järjestää aikaa lukemiselle töiden ohessa. Olen todella onnellinen siitä, että vaikka mullakin on stressipisteet valmistumisen vuoksi huipussaan, ei mun tarvitse tällä kertaa jahkailla seuraavia kouluja - kun saan toukokuussa kampaajan paperit käteeni siirryn suoraan työelämään. Vihdoin mulla on ammatti ja vielä sellainen jota rakastan ♥

Ajattelin tämän olevan hyvä ajankohta kertoa omia mielipiteitäni ja vinkkejä siitä, mistä tiedät löytäneesi oman alan?

Koulussa on kivaa: Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta olen itse kokenut tämän. Jos vertaan lukioaikaa hiusalalla opiskeluun on ero kuin yöllä ja päivällä. Viikonlopun jälkeen herääminen maanantaiaamuna ei ärsytä välillä lainkaan ja etenkin joitan tiettyjä koulupäiviä oikein odottaa innolla. Tietenkin on niitä huonojakin päiviä, mutta kokonaisuudessaan koulussa oleminen on kivaa. Omalla kohdallani koulun vaihto Seinäjoelle ei valitettavasti ollutkaan kovin hyvä idea, sillä täällä koulun opetustyyli, sekä opettajat eivät sovi minulle. Tiedänkin nyt yhä vahvemmin olevani omalla alalla, sillä olen jaksanut käydä koulussa epämiellyttävästä fiiliksestä huolimatta, sen voimalla, että kiinnostus hiusten tekemiseen on niin suuri. Jos tämä ei olisi oma juttuni, olisin varmasti keskeyttänyt koulun täällä.

Inspiroidut alasta: Hiuksiin liittyviä instagramfeedejä, Facebookin parturikampaajien ryhmä ja kaikki mahdolliset alan tukkureiden järjestämät koulutukset. Hiusjuttuja tulee fiilisteltyä ja seurattua aktiivisesti myös vapaa-ajalla ja uudet trendit kiinnostavat paljon. Omasta alasta tulee niin suuri ja tärkeä osa jokapäiväistä elämää, että ihan huomaamatta sen parissa käyttää aikaa myös koulun ulkopuolella.

Halu panostaa: Lukiossa menin lähes kaikkien aineiden kohdalla sieltä, mistä aita on matalin. Äikkä oli ainut mua kiinnostava juttu jonka vuoksi äikän esseisiin ja esitelmiin jaksoin panostaa. Hiusalaa opiskellessa myös kaikki teoria on ollut mielekästä ja niin pienempiin parissa tunnissa tehtäviin ryhmäesitelmiin, kuin myös laajaan oppariin olen halunnut panostaa kunnolla ja tehdä parasta mahdollista - ei vain sellaista, jolla läpäisee kurssin. Esitelmien aiheet on ollut kiinnostavia ja olen usein kihissyt innosta työstäessäni niitä.

Työn tuoma ilo: On uskomatonta, että oltuani koulussa 8-16 ilta töissä ei kuulosta maailmanlopulta vaan päin vastoin. Juuri täällä Seinäjoella, missä koulu on ollut mulle henkisesti 1000 kertaa raskaampaa kuin Jyväskylässä, työ kampaamossa on ollut se piristävä juttu. Kun saan asiakkaan penkkiin ja pääsen juttelemaan hänen kanssaan aivan yksinkertaisista jutuista ja tekemään hänestä taas huolitellun ja särmikkään näköisen, unohtuvat murheet koulun suhteen. Mun kaveripiirissä ollaan usein heitetty läppää asiakaspalveluhymystäni, joka ei todellakaan puhelinmyyjänä tai huvipuiston laitekuskina ollut aidoimmillaan - mutta kampaajan töitä tehdessäni huomaan usein hymyileväni ihan tiedostamatta asiaa - aidosti.

Et voi enää kuvitella itseäsi missään muussa työssä: Nyt mulla on sellainen tunne, että tämä ala ja työ on juuri minua varten. Tässä olen hyvä ja tästä saan iloa. Tälläistä työtä jaksan tehdä vaikka loppuelämäni.

Voin luvata, että kun oma ala ja työ löytyy, sen todella tuntee ja huomaa ♥ Oletteko te löytäneet oman alanne? Allekirjoitatteko mielipiteeni?