Avoliitto vs Yksin asuminen

Jossakin sivulauseessa olenkin saattanut kertoa, että vietä kesän yksin Seinäjoella. Mies palasi kesän ajaksi töihin Jyväskylään ja mun työt taas on täällä. Meillä on siis asumusero käynnissä ! Suhteelle tämä tekee alun itkuista huolimattaa hyvää. Kaikki yhdessä vietetty aika on todella arvokasta ja toisaalta on aika hauskaa, kun nyt asetelmat on taas ihan kuin juuri oltaisiin alettu seurustella hihih.

Meidän vuokra-asuntoon muuttivat kesäksi asunnon omistajat ja niimpä mulle piti hommata jokin tilapäinen asumus. Löydettiinkin söpö yksiö hyvältä paikalta ja se sopi mulle mainiosti, sillä pienessä asunnossa ei tälläistä pelkuria pelota niin paljoa. Muutaman viikon aikana olen pannut merkille paljon yksin ja yhdessä asumisen eroja, joita ei tulekaan aina ajatelleeksi. Kuvina kesäyksiöni sisustuksen yksityiskohtia. Sain asunnon valmiiksi kalustettuna ja saatiin jättää meidän kolmioon omia tavaroita odottamaan paluuta syksyllä. Toin mukanani kuitenkin paljon erityisesti sisustukseen vaikuttavia tavaroita, jotta sain vuokranantajamiehen sisustamasta yksiöstä mieluisemman näköisen.

Ruoka ja ruuanlaitto: Mä olen ruuastani tunnetusti melko tarkka ja niimpä ainakin kaupassa käyminen on yksin asuessa helpompaa, kun tietää itse tarkkaan, mitä kaupasta tulee poimia mukaan ja minkä verran. Yksin ollessa käytän lihatuotteita (siis kanaa ja kalaa, mitkä ovat ainoat mitä syön) vieläkin vähemmän ja syön välillä täysin kasvispainotteisesti. Lompakossa tämä ei kuitenkaan juuri näy, sillä vaikka kallista siipikarjaa tulee ostettua vähemmän, huomaan hamstraavani ostoskoriin erilaisia superfoodeja ja muuta hifistelyä enemmän, kun toinen ei ole vieressä järjen äänenä kysymässä, tarvitsenko varmasti ihan kaikkea! Yhdessä asuessakin me tehtiin miehen kanssa usein ruokia isompia satseja vähintään kahdelle ruokailukerralle, mutta nyt multa on lähtenyt touhu ihan käsistä ja valmistan melkein koko viikon ruuat kerralla hahah!

WC:n jakaminen: Asia jota ei osaakaan aina arvostaa. Yksin asuessa koko vessa on vain ja ainostaan itsensä käytössä ja etenkin aamuisin se helpottaa elämää. Mä oon tottunut aina meikkaamaan ja laittamaan tukan vessassa (sillä inhoan esimerkiksi lakkapölyä parkettilattioilla yms.) ja yhdessä asuessa tämä tuotti välillä ruuhkaa vessaan, jos herättiin aamulla samaan aikaan. Lisäksi on toki mukavaa, että kun hätä yllättää, pääsy vessaan on varma hahah.

Siivoaminen: Kun asuin yksin ennen meidän yhteen muuttamista, olin todella tarkka siisteydestä. Siivosin kodin kerran viikossa tarkkaan: imurointi, pölyjen pyyhintä, lattian pesut. Vessaa jynssäsin puhtaaksi parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Keittiön siisteys oli mulle elämän ja kuoleman kysymys. Kun muutettiin yhteen, oli iltaisin mukavampaa tekemistä, yhdessäoloa toisen kanssa. Aloin pikkuhiljaa löysätä otetta siivousintoilun suhteen, sillä aluksi tuli turhankin usein nipotettua mm. kaikista pyhimmän, eli keittiön siisteydestä. Aloin miettiä, onko supersiisteys kaiken riitelyn arvoista? Ei ole. Nyt, kun asun taas yksin on asunto toki helpompi pitääkin siistinä, kun itse on huolehtimassa kaikki tavarat juuri sinne missä niiden haluaakin olevan ja pyyhkii murut pöydiltä heti syötyään. Tietenkin myös imurointi ja lattioiden peseminen on "hiukan" eri juttu 34neliön yksiössä kuin 73 neliön kolmiossa...

Sisustaminen: Tuikkukuppeja ja koristetyynyjä saa yksin asuessa olla juuri niin monta kuin itse haluaa, eikä kukaan kysele tarvitaanko uutta karvataljaa välttämättä. Aionkin kesän aikana ottaa vapaasta sisustamisesta kaiken ilon irti ja hamstrata asuntoon kaikenlaista uutta. Syksyn tullen ne voi sitten salakuljettaa meidän yhteiseen kotiin ♥

Iltojen vietto: Mulla on töissä vuoroja klo 9-20 väliltä, eli joskus illalla kerkeää juuri syödä iltapalan ja käydä suihkussa ennen kuin täytyy jo käydä nukkumaan, mutta toisina päivinä ilta-aikaa onkin enemmän. Yhdessä asuessa iltaisin ei ikinä ole tylsää, sillä mikäli ei itse keksi tekemistä, voi aina puuhailla jotakin yhdessä. Me käytiin yhdessä asuessakin paljon salilla iltaisin, yhdessä tai erikseen, mutta välillä katsottiin sitten vaikka jotakin sarjaa ja rentouduttiin. Nyt suunnittelen kaikki pidemmät illat jo etukäteen täyteen, juurikin treenaamista ja lisäksi bloggaamista. Yksin asuessa huomaan myös meneväni aikaisemmin nukkumaan, sillä sitä ei "unohdu" toisen vierelle sohvalle katsomaan telkkaria myöhään.

Nukkuminen: Mulle nukahtaminen on ollut lapsesta asti todella hankalaa, koska pelkään paljon kaikkea ja vilkas mielikuvitus tekee tepposiaan vielä näin aikuisenakin. Nukkumaan meneminen, niin hölmöltä kuin sen 22-vuotiaan suusta kuultuna kuulostaakin, pelotti mua tässä yksin asumisessa eniten. Kun olin taas tottunut siihen, että on aina joku jonka vierelle nukahtaa ja joka voi lohduttaa painaisista herätessä, murehdin hirveästi etukäteen millaiset univelat mahdan kesän yksin asumisen aikana kerätä. Yllättäen illat on kuitenkin menneet todella hyvin ! Treenit ja työ varmasti ovat aivoille ja koko kropalle niin kuluttavia, etten käy nukkumaanmenoaikaan enää yhtään ylikierroksilla ja uni tulee hyvin. Plussa puolia yksin nukkuessa on tietenkin myös tila - miten vapauttavaa onkaan saada nukkua juuri niin leveästi kuin itse tahtoo ♥

+ Lakanoiden viikkaus: Tämä on asia jota vihaan tehdä yksin. Lyhyenä ihmisenä lakanoita on mahdotonta ravistella tai taitella ilman että ne osuvat lattiaan ja omissa käsissä ei vain tunnu riittävän mitta kauniisiin taitoksiin. Niimpä lakanat on kaapissa ryttyisinä kääröinä, mikä tympii. 

Kuulostaako mikään kohta tutulta? Entä miltä mun kesäkodin sisustus teistä näyttää?