Tätä koulupäivää kuvasi ehkä paremmin kuin hyvin sana: tärkeä.
Tuskastelin kahdeksan aamuruuhkassa näpit - tai oikeastaan jok'ikinen muukin ruumiinosa aivan tajuttoman jäässä ja koetin pujotella koululle niin nopeasti kuin vain ei-niin-ketterällä skootterillani kykenin. Yllätys yllätys, myöhästyin kuitenkin jälleen 5 minuuttia. Onneksi se oli matikantunti, joten en varmasti menettänyt mitään. Totesin heti päästyäni istumaan ja huomattuani vallan tärisevän kylmyydestä, etteivät kaksi päällekkäin puettua hupparia enää pidä kylmyyttä riittävän hyvin loitolla, etenkään näinä ah - niin mukavina kahdeksan aamuina, jolloin välillä hengitys aivan huurustuu hyisessä ulkoilmassa.
Saimme muuten tänään nähdä ne matikan kokeet, jotka koeviikon viidestä kokeesta menivät - ainakin omalta osaltani - kaikkein huonoiten. Opettaja oli onneksi helpottanut ahdinkoani suunnattomasti edellisellä tunnilla kertomalla, että kaikki olivat sentään päässeet läpi. Niinpä odotin sen pahaisen konseptin näkemistä jopa melkein luottavaisin mielin. Ehkä olinkin saanut laskettua niitä tehtäviä vaikka kutosen edestä.
Noooo, aikaisemmat toteamukseni siitä, ettei matikka todellakaan ole vahvin lajini saivat jälleen tänään lisään kannatusta puolelleen. Kokeen maksimi pistemäärä oli 42 ja riivittyään kasaan 14 pistettä sain hyväksytyn arvosanan. En voinut muuta kuin nauraa hoksattuani, että olin saanut 16 ja ½ pistettä ja läpäissyt siis kokeen 2½ pisteen marginaalilla. Numerona sama tulos on mitä luultavimmin 5-, varmuuden tähän saan sitten virallisena kokeidenpalautuspäivänä, eli parin viikon kuluttua.
Vielä ala-asteella huono koenumero olisi luultavasti pilannut koko loppu päiväni. Olen kuitenkin viime vuosien aikana tottunut siihen, ettei kaikissa koepapereissa enää komeile kymppiä tai edes ysiä, eikä tarvitsekkaan. Maailmassa on monia miljoona kertaa tärkeämpiä asioita kuin yksi matikan yhtälö- ja funktiotietoutta testaava koe. Se on totuus, joka lämmittää mieltäni suunnattomasti myös sitten, kun tämän juuri alkaneen pitkän matikan 2. kurssin päätyttyä tuskailen varmasti jälleen yhtä tiedottomana koepaperin ääressä kuin viimeksikin.
Taidan kuitenkin katsoa vielä tämän kurssin loppuun ja vaihtaa sitten vasta sinne lyhyeen, jos tilanne näyttää vielä yhtä säälittävältä. Olen kuitenkin ostanut jo pitkän kurssikirjatkin valmiiksi.
Ja sitäpaitsi, meidän ryhmänohjaajamme sanoi ensimmäisillä matikantunneilla, että pitkän matikan vitonen katsotaan monesti arvokkaammaksi kuin lyhyen ysi.
Matikantuntien jälkeen mulla oli 4 tunnin hyppis. Vaikka kuinka yritin valkkailla kursseja sellaisista palkeista, ettei hyppytunteja tulisi kovin hirveästi, sattui tähän jaksoon kuitenkin tälläinen typerä päivä. Tehtyäni enkun ja matikan läksyt, käytyäni syömässä ja hortoiltuani enemmän tai vähemmän toimettomana milloin missäkin porukassa, täytyi minun sitten vielä raahautua kahdelle enkun tunnille. Onneksi meillä oli sijainen ja me päästiin lähtemään kuitenkin jonkun verran ennen kolmea.Nyt olen kotona ja mietin pitäisikö minun soittaa Vilmalle heti vai hetken päästä. Pitäisi nimittäin piakkoin lähteä keskustaan päin. Me ajateltiin käydä kattomassa jotain Suomalaisen kirjakaupan alennusmyyntejä ja mietin, että taidan käydä jo tänään ostamassa tähän huuleen lyhyemmän tapin, mikäli vain se lävistäjä on sitä mieltä, että se on näin lyhyen parantumisajan jälkeen järkevää tähän vaihtaa. Toivon hartaasti että on, sillä tämä nykyinen on varmaan monta milliä liian pitkä ja kolisee hampaisiin inhottavasti sekä liikkuu ärsyttävästi aina puhuessa.
Lisäksi meillä on sitten illemmalla pilates ja olisi ihan hienoa, jos tekisimme tänään poikkeuksen ja saapuisimme ajoissa paikalle.
Jotennnn taidampa nyt lopettaa tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti