Vanukasta ja (epä)onnistumisia

Mjau.
Olen vaihteeksi a) hirveän väsynyt b) jotenkin kipeän oloinen ja c) tavattoman huolestunut.
En kuitenkaan jaksa/halua/tahdo/kaikki muut mahdolliset verbit jotka tätä kuvaamaan käy/niin just - eli siis en valita. Valittaminen on tyhmää.

Mulla oli torstaina kunnolla migreeni pitkästä aikaa. En oikeastaan edes muista milloin olisin viimeksi joutunut vetämään ihan migreenikohtaukseen tarkoitettuja lääkkeitä. Normaaleja päänsärkylääkkeitä tulee napsittua harva sen päivä, mutta (luojan kiitos) nämä migreenitapaukset ovat harvinaisempia.
Retkottaessani tuolloin torstaina sängyllä, jossakin unen, tajuttomuuden ja tiesminkä koomatilan välimaastossa paneuduin myös miettimään, mahdanko olla liian stressaantunut? Migreeni kun ei iske koskaan syyttä suotta vaan siihen on aina joku syy. Yleensä minä saan sen joko nukuttuani hirvittävän monta yötä peräkkäin aivan liian vähän sekä aivan liian huonosti, tai vaihtoehtoisesti katseltuani liian pitkään jotakin ärsyttävästi välkkyvää ja värikästä kohdetta (hyvänä esimerkkinä se, että viime joulun alla kohtauksen aiheutti kaupassa näkemäni välkkyvä pienoisjoulukuusi). Torstaina en kuitenkaan (tietääkseni) kärsinyt kummastakaan edellämainitusta.
Yleisesti sanotaan, että migreenin laukaisee todennäköisimmin stressi. En kuitenkaan tunne - tai tuntenut torstainakaan oloani yhtään stressaantuneeksi. Niinpä mietin, voiko stressaantunut olla tietämättään?

Olin ajatellut pyhittäväni tämän koko viikonlopun lukemiselle. Tarkentaakseni liian hyvältä kuulostavaa lausetta; koekirjojen lukemiselle.
Tänään minun teki kuitenkin niin paljon mieli suklaavanukasta, että lähdin äidin mukaan kauppaan. No joo, ostin suklaavanukasta. Jotenkin jouduin pahoille teille ja lopulta huomasin nököttäväni kassajonossa käsissäni 8 purkkia suklaavanukasta JA yksi uusi kynsilakka. En ymmärrä kuinka se oikein kävi, mutta nyt minulla on 16 lakan sijasta 17.
Mutta täytyy kyllä todeta, että ihan turha tuo ostos ei ollut. Lumenen kynsilakat ovat osoittautuneet muutoinkin ihan kelpo tuotteiksi. Tämä lisäksi lupaa kuivuvansa nopsasti, mikä on tietenkin aina plussaa.
Liitänpä oheen vaikka kuvankin tuosta kynsilakkakaartini uudesta tulokkaasta. Väri (8 - Angel Touch, kertoo purkki) näyttää tuossa kyllä vähän turhan vaaleanpunaiselta, se on oikeasti ihan semmoista valkeaa.

Ne, jotka minua yhtään paremmin tuntevat varmasti tietävät, että uuden lakan rantautuessa taloon on sitä tietenkin päästävä testaamaan mahdollisimman pian. Niinpä käytin seuraavat 3 tuntia erittäin kehittävästi kynsilakanpoistoaineen, kolmen lakkapurkin ja hammastikkujen kanssa keittiönpyödän ääressä notkuen. Vasemman käden lakkaus onnistui jälleen kohtalaisen hyvin, mutta oikea näyttää (varsinkin peukalon osalta) jokseenkin epäonnistuneelta. Niin se menee kuitenkin aina, joten olen tottunut näihin takaiskuihin.
Päällyslakkaa pitäisi lisätä vielä yksi kerros, mutta taidan jättää sen huomiseen, sillä muutoin en pääse nukkumaan koko yönä.Voitte varmasti kuvitella, että suunnitelmani armottomasti koekirjojen ympärille rakentuneesta päivästä mureni kuin muffinsi olohuoneen sohvapöydälle siinä vaiheessa, kun sain käsiini tuon uuden kynsilakan.
Kellon ollessa muistaakseni puoli seitsemän hoksasin, etten ole vielä avannutkaan ainuttakaan kirjaa ja pakokauhun vallassa haalin kokoon suurinpiirtein kaikki kurssikirjat ja painuin niiden kera yläkertaan.
.... Jaksoin keskittyä arviolta 32 min, johon sisältyi: muuta minuutti tuskailua siitä, kummassa ruotsin kirjassa kaikki kielioppisäännöt on, ainakin 5 minuuttia tappelua koulupöydän lampun kanssa sekä kahden ja puolen minuutin paniikki kadonneen lyijytäytekynän johdosta. Hyvän matikkapään omaavat ihmiset voivat nokkelina laskea kuinka kauan jäi aikaa tehokkaalle työskentelylle. Ne jotka eivät moiseen (kieltämättä erittäin haasteelliseen) laskutoimitukseen kykene voivat vain tyytyä ajatukseen siitä, että en tainnut hyvästä suunnitelmasta huolimatta olla kovinkaan ahkera opiskelija.
Nyt mieleeni pomppasi se sanonta: "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Eli olen siis lukenut kaikista koealueista jo puolet.

Ja kappas, kello onkin noin paljon.
Minulla oli vielä pari muutakin juttua kerrottavana (taino kirjoitettavana), mutta epäilen vahvasti, että ihan vain jo tekstin laatua (sekä hieman myös omia univelkojani ajatellen) taidan lopettaa tältä illalta.