Kilpikonnan päivät

Enää huominen ja sitten on viikonloppu taas. Lyön vaikka vetoa, että huomisilla tunneilla viisarit tuntuvat matelevan eteenpäin vielä hitaammin kuin mitä niiden on ollut tapana madella viimepäivinä muutoinkin.

Kirjoitin äsken historian esseen. Aihe oli niinkin mielenkiintoinen kuin "Välimeren merkitys antiikin kreikkalaisille ja roomalaisille". Parasta tässä oli se, että tämän päivän kaksi viimeistä tuntia kuluivat (tavattoman hitaasti) hissan parissa, mutta ajanjakso on aivan eri. Nyt olemme käsittelemässä jo teollistumista.
Lukion ja ylä-asteen eron huomaa minusta selkeiten juuri opiskelu tahdissa. Yhden kaksoistunnin aikana ei ole lainkaan tavatonta hypätä vaikkapa juuri tuossa historiassa 1000 vuotta ajassa eteenpäin. Tämä vaatii totuttelua, mutta onneksi olen suhteellisen hyvin sopeutuvainen olento. Luulisin niin.

Joskus olen kateellinen kilpikonnalleni. Sen elämä koostuu tasaisin väliajoin toistuvista rutiineista ja sen ei tarvitse juurikaan vaivata päätään millään arkipäivän kiperillä kysymyksillä kuten "Mitä keksin ruuaksi?" tai "Kuinka ihmeessä vessapaperi on voinut taas loppua?"
Se saa joka päivä ruuan, se pääsee terraariostaan vapaaksi lattialle suunnilleen silloin kuin itse niin haluaa ja minä huolehdin sen nukkumaan iltaisin, vaikka joutuisikin etsimään sitä puoli tuntia kiertäen läpi koko huushollin kenkäkaappeja ja saunan perimmäistä nurkkaa myöten. Halutessaan se voi viettää koko päivän torkkuen lämpimässä lamppunsa alla ja nukkua se saa juuri silloin kuin sitä huvittaa.
Viihdykettä itselleen se saa minun tarkkailemisestani. Tälläkin hetkellä tunnen sen katseen selässäni. Se tuijottelee minua terraariostaan jokseenkin nyrpeä ja ylenkatsova ilme naamallaan. Uskon sen johtuvan siitä, ettei se ole saanut vielä tänään ruokaansa. Olenhan minä ollut kotona nyt parisen tuntia eli minun olisi kai jo korkea aika kävellä jääkaapille ja leikata sille pätkä kurkkua purtavaksi. Taidan kuitenkin kirjoittaa tämän viestin ensin loppuun noista ilkeistä katseista huolimatta.
Ohessa muutamia viime kesänä napattuja kuvia tuosta otuksesta. En käsitä kuinka se onnistuu näyttämään kuvissa aina niin söpöltä ja kiltiltä. Voin kertoa, että totuus on tarua ihmeellisempää - se on useimmiten äärettömän häijy ja pahankurinen eläin.

Törmäsi pari päivää sitten aivan tavattoman kiehtovaan sivustoon (CecarsShop). Lyön vaikka vetoa, etten voi hillitä itseäni enää pitkään, vaan kohta minun on aivan pakko antaa itselleni lupa tilata tuolta jotain kivaa kynsikrääsää. Katsokaa varsinkin niitä miniatyyrihedelmiä. Aivan tajuttoman ihania (=

Tänään starttaa telkkarista kaksi toinen toistaa mielenkiintoisemman kuuloista sarjaa; Mentalist ja Harper's Island. Taidan laittaa jälkimmäisenä mainitun tallennukseen ja katsoa tuon Mentalistin nyt reaaliaikaan.
Oikeasti minun kannattaisi mennä jo yhdeksältä nukkumaan, sillä tältä viikolta on ainakin 245 h univelkoja varastossa. En kuitenkaan kykene siihen. Jos saisinkin itseni peiton alle suurinpiirtein tuohon aikaan, en kuitenkaan pysty nukahtamaan. Nykyään on jotenkin kamalan hankalaa saada unen päästä kiinni.
Lisäksi voin tehdä paljastuksen, että olen jääny pahasti koukkuun Big Brotheriin. Olen erittäin pettynyt itseeni, mutta en voi sille mitään.
Toisinsanoen, käyn tänään nukkumaan mitä luultavammin joskus kello 23:en jälkeen ja valittelen jälleen huomenaamuna hirvittävää väsymystäni.