Teollistuminen ajoi neanderntaali-ihmisen sukupuuttoon

Tämä päivä alkoi uskomattoman hyvissä tunnelmissa. Heräsin tasan kello 9:00 kännykkäni viehättävään herätysääneen ( = Turtlesin tunnusmusiikki ) ja vaimennettuani sen niin pikaisesti kuin vain kykenin jäin loikoilemaan vähäksi aikaa peittojen alle. Oli ihana herätä, kun ei väsyttänyt ollenkaan. Olo saisi tuntu siltä useamminkin arkiaamuina.
Rakastan kiireettömiä aamuja. Rakastan sitä, että saan syödä kunnollisen aamupalan kaikessa rauhassa ja että voin lukea lehden alusta loppuun (tai minun tapauksessani lopusta alkuun - luen sen aina väärinpäin) vilkuilematta alati kelloa.

Kävin eilen ottamassa uuden lävistyksen. Jännitti ihan kamalasti - edellisestä kerrasta kun oli aikaa jo reilut kaksi vuotta. Pelkäsin, että se sattuu tai että pyörryn tai jotain. Minusta kun on tullut viime vuosina jotenkin heikompi tuollaisten juttujen suhteen. Nykyään hirvittävän monet huvipuistolaitteet saavat minut kirkumaan kuin henkeä vietäisiin ja kamalan usein tulee myös huono olo. Vielä muutama vuosi takaperin hurjimmatkin kieputtimet lähinnä kyllästyttivät parin kerran jälkeen.
Onneksi Vilma tuli mun tueksi mukaan sinne. Muutoin en varmaan olisi kyennyt edes astelemaan sisään sinne liikkeeseen.
Muistankin lukeneeni juttuja siitä, miten medusan tekeminen on suhteellisen kipeä operaatio. En kuitenkaan osannut kuvitella sen kivun olevan niin hillitön. Tuntui siltä ettei se neula koskaan menisi läpi ja että sen korun asettaminen kestäisi pienen tai vähän suuremmankin ikuisuuden. Mutta lopulta se sitten oli siinä. Kamalan nopeasti se turposi niin, että puhuminen oli hankalaa ja tosi kipeä se on ollut vielä tänäänkin. Olen silti kamalan tyytyväinen. Nyt vain toivon, että tämä paraneminen tapahtuisi mahdollisimman vikkelään. Ei nimittäin ole ollenkaan hauskaa, kun ei pysty edes hymyilemään ilman tunnetta siitä, että koko ylähuuli repeää halki hetkellä millä hyvänsä.
Jospas nyt sitten vielä kuvankin tähän liitän mukaan:
Voitte varmasti huomata miten turvonnut se huuli on. Mikäli haluatte samaistua tämän hetkiseen olotilaani laittaakaa herne ylähuulenne alle ja kokeilkaan sitten syödä vaikka patonkia ilman, että se herne putoaa tai menee rikki. Hyvät kuvittelijat voivat miettiä mukaan vielä tavattomat määrät kipua.
Otin sen edellisen lävistyksen sitten samalla pois, kun laitoin tuon uuden. En oikein tiedä, olisiko se näyttänyt ällöttävän symmetriseltä, kun sekä alhaalla, että ylhäällä olisi ollut tismalleen samoilla paikoilla korut. Lisäksi äiti oli vähän sitä mieltä, että yksikin ylimääräinen reikä naamassa on jo liikaa, eli jos haluan ottaa uuden, täytyy siitä edellisestä sitten luopua. Joten ihan vain jo välttääkseni kotona odottavaa katastrofia pyysin sitä lävistäjää samalla nappaamaan sen alahuulen renkaan pois.

Meillä on tosiaan koeviikko nyt käynnissä. Huomenna vuorossa historian koe. Kahlasin tänään 3-4 tunnin aikana läpi sen n. 150 sivua pitkän alueen ja voin luvata, että kaikki ne lukuisat vuosiluvut ja tapahtumat sekoittuvat päässäni yhtä tehokkaasti kuin markkinoiden johtavimmassa tehosekoittimessa. Onneksi olen kuitenkin aina pärjännyt reaaliaineissa suhteellisen hyvin ja muutamat noista jutuista ovat tuttuja jo ala-asteelta.
Huomenna täytyisi myös sitten alkaa harjoitella matikan koetta varten. Siitä en halua oikeastaan puhua yhtään enempää nyt - ihoni nousi jo ihan tarpeeksi kananlihalle pelkästä ajatuksesta.

Taidan lopettaa tältä erää tähän. Seuraavaan viestiin piirrän kyllä jonkun kuva taas, nyt en vain yksinkertaisesti kerennyt.